18.11.2014

Meidän talon tarina

Sain Mrs Sinn-blogista (klik!) sen verran kivan haasteen, että päätin tarttua siihen heti. :) Tarkoituksena on siis kertoa, miten me päädyimme tähän vihreään rintamamiestaloon.


Oli syksy 2010 ja vähitellen mieleen alkoi tulla ajatus omasta talosta. Isännän kanssa olemme molemmat viettäneet lapsuutemme omakotitaloissa, mies maalla maatalossa ja itse rauhallisella omakotitaloalueella. Omaan rauhaan, tilaan ja pihaan tottuneina lähiössä betonikerrostalossa pienessä kaksiossa asuminen ei tuntunut enää omalta jutulta. Suunnittelimme myös häitä tulevalle kesälle ja haaveissa oli oma perhe. Ajattelimme, että kerrostalokaksio tulisi käymään pian ahtaaksi.

Vaihtoehtoina emme edes harkinneet isompaa kerrostaloasuntoa tai rivitaloasuntoa. Itse olisin voinut viihtyä myös rivitaloasunnossa, kunhan siinä olisi ollut oma pieni piha, mutta isäntä tarvitsi itselleen ja harrastuksilleen enemmän tilaa ympärilleen. Joten tutkailimme lähialueiden omakotitalotarjontaa.

Vaatimuslistallamme oli, että talo saisi olla mielellään 10 km säteellä kaupungin keskustasta ja siinä pitäisi olla isohko tontti. Räystäs räystästä vasten ei ollut meidän juttu. Myöskään hintaa ei saisi olla niin paljoa, ettemme pystyisi pitämään silloista omaa asuntoamme ja laittamaan sitä vuokralle. Koska vaatimukset oli sen verran tiukat, totesimme ainoaksi vaihtoehdoksi jäävän alkuperäiskuntoisen paljon remonttia vaativan talon. Remonttiin olimme valmiit, koska meillä oli siitä jo jonkinverran kokemusta, kun olimme remontoineet silloisen kotimme. Luotin myös isännän remonttitaitoihin ja ahkeruuteen, joten uskalsin lähteä mukaan katsomaan ne karmeimmat loukut. ;)

Pilviraitti oli itseasiassa ensimmäinen talo, jota kävimme katsomassa. Ensivaikutelma oli suorastaan kamala. :D Kaikki pinnat olivat rapistuneet, vessa oli vuorattu vaaleanpunaisella muovimatolla ja saunassa varpaat meinasi jäätyä lattiaan kiinni. Totesimme talon vaativan täyden remontin. Paikalla oli myös rakennusurakoitsija, joka jutteli välittäjän kanssa mahdollisuudesta jyrätä torppa maan tasalle ja rakentaa tilalle paritalo. Tämän jälkeen kävimme katsomassa vielä muistaakseni kolmea muuta rintamamiestaloa. Yhdessä talossa oli ollut vesivahinko ja purueristyksen kunto mietitytti sen takia. Toisessa kellarin seinät oli halkeillut ja kellarin puiset tukirakenteet näyttivät turhan pehmeiltä. Lisäksi kellarissa haisi ummehtuneelle. Kolmannessa talossa taas ei ollut kellaria tai sisällä pesutiloja ollenkaan, eikä kylpyhuoneelle olisi löytynyt talosta kovin fiksua paikkaa. Lopulta sitten totesimme, että eihän tämä ensimmäinen vaihtoehto niin karmea ollutkaan. :D



Kävimme katsomassa taloa vielä kaksi kertaa uudestaan. Toisella kerralla mukana oli isännän vanhemmat. He eivät olleet yhtään järkyttyneitä talon kunnosta, koska tiesivät mm. millaista on herätä, kun aamulla sisällä on vaan 15 astetta lämmintä. Heidän mielestä talo vaikutti oikein kehityskelpoiselta ja terveeltä. Kuntotarkastaja oli samaa mieltä, joten uskalsimme tehdä tarjouksen ja lopulta tehtiin kaupat vuoden 2011 alussa.

Muilta sukulaisilta ja ystäviltä saimme hieman kummeksuvia katseita, kun he kävivät katsomassa meidän unelmataloa, mutta tässä vaiheessa olimme itse jo menettäneet sydämen talolle ja näimme sen, mitä moni muu ei nähnyt. Tästä tulisi meidän koti.

Aloitimme remontin heti avaimet saatuamme talvella 2011. Teimme töitä hullunlailla. Kaksiossamme kävimme oikeastaan vain nukkumassa, joskus emme sitäkään, vaan nukuimme kylmässä talossa makuupusseissa remontin keskellä. Kesä-heinäkuun 2011 vaihteessa remontti oli siinä vaiheessa, että asuinkerros oli valmis ja pääsimme muuttamaan. Juuri sopivasti muutamaa viikkoa ennen häitämme.




Tämän jälkeen remonttitahti oli hieman verkkaisempi, mutta (lähes) joka päivä tehtiin jotain. Kuistin remontin aloitimme vasta lauantaisten häiden jälkeisenä maanantaina. ;) Jouluksi 2011 valmistui kellarin kylpyhuone ja sauna. Kellariin tuli myös miehelle oma man cave. :) Tämän jälkeen huokaisimme hieman. 





Keväällä 2012 tehtiin autotallia ja laitettiin puutarhaa. Viimeiseksi aloitimme yläkerran remontoimisen. Se vaati kunnon uudet eristeet, koska katossa oli vain 5 cm väärin asennettua lasivillaa. Lisäksi lastulevyn tilalle laitoimme puutalattian ja uusimme rikkinäiset ikkunat.





Nyt marraskuussa 2014 talomme joka nurkka on käyty läpi ja mitään isompia yllätyksiä ei ole tullut. Yläkerta vaatii vielä hieman viimeistelyjä. Yhtenäinen tila olisi tarkoitus jakaa väliseinällä jossain vaiheessa. Lisäksi ulkovuoraus on to-do-listalla. Ja ei, ei se remontti muutenkaan ole koskaan valmis vanhassa talossa. 

Nyt ajassa taaksepäin katsoessani voin vain todeta, kuinka hulluja sitä oltiin, eikä ehkä olisi oltu lähdetty koko hommaan, jos oltaisiin arvattu kuinka paljon työtä se lopulta vaati. Voin kuitenkin todeta, että betonimurskan kantaminen 20 asteen pakkasessa ämpärillä kellarista ja yläkertaremontin tekeminen karseassa helteessä pelkissä alusvaatteissa oli kaiken sen tuskan arvoista. ;) 

Nyt meillä on oma koti. <3

En lähde nyt erikseen haastamaan ketään, vaan haasteen saa napata kuka tahansa teistä. Käykääpä vinkkaamassa, jos tartutte haasteeseen. Luen mielelläni teidän tarinat. :)

15 kommenttia:

  1. Ihana tarina :) Jotenkin sitä vähättelee työn määrää isoihin urakoihin ryhtyessä, ehkä tiedon puutteen vuoksi tai sitten sitä haluaa kuunnella sydäntään eikä järkeään. Itsekin olen miettinyt, miten paljon hommaa meillä oli vuosi sitten meidän kaksion remontissa. Asuntonäytössä tuntui siltä, ettei asunto kaipaa kuin "vähän maalia ja uuden keittiön", ja kuvittelin, että tuo kaikki hoituisi suurinpiirtein kuukaudessa. Mutta se ensimmäinen maalikerros vaati tapetinpoiston, tasoituksen, hiomisen, tasoituksen ja hiomisen. Ja niitä maalikerroksiakin tuli viisi per seinä. Ja kun jonkun seinän sai valmiiksi, niin johan siihen sohlasi toisen väristä maalia...
    Onneksi lopputulos palkitsee kaiken vaivan :)

    PS. Siulle on haaste miun blogissa (http://aboutmissordinary.blogspot.fi/)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin muistan tuon tapettien repimisen ihanuuden. Meidän kaksiossa oli useita kerroksia tapettia päällekäin ja välissä pari kerrosta maalia. Huh, ei ollut helppo homma.

      Kiitos haasteesta. Vastasin siihen kuitenkin jo syksyn aikana.

      Poista
  2. Mielenkiintoisia nämä talotarinat! Voin vaan kuvitella kuinka palkitsevaa on vuosien urakan jälkeen katsella ympärilleen valmiissa, oman näköisessä kodissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka työtä olikin, niin en vaihtaisi hetkeäkään. Talo tuntuu omalta, kun sen on itse remontoinut.

      Poista
  3. Hei! Löysin blogiisi nyt ensimmäistä kertaa ja liityin heti lukijaksikin. Mielenkiintoinen ja kiva blogi sinulla. :) Talotarinaa oli mukava lukea. Murkeen kantaminen kuulostaa hyvin tutulta. ;D Tulehan joskus vastavierailulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi! :) Täytyypä tulla vastavierailulle.

      Poista
  4. Ihana tarina - ja aika haastavat lähtökohdat ;) Mutta nyt varmast koti tuntuu kodilta ja tunnette jokaisen nurkan kodistanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tässä vähän työtä, mutta itse tehden talosta sai mieluisan. :)

      Poista
  5. Jestas, sä olit nopee haasteen kanssa!:) kiva tarina teilläkin, 2011 tuntuu olevan aika monella se talon hankkimis vuosi.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyi heti tarttua haasteeseen, kun inspis iski. :)

      Poista
  6. Se on kyllä totta, että remonttihommissa menee aina huomattavasti enemmän aikaa kuin kuvittelisi. Varmasti ihanaa, että nyt saatte asua (lähes) valmiissa talossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina eteen tulee kuitenkin juttuja, joita ei ole osannut ottaa huomioon ja homma myös helposti paisuu. Onneksi nyt on tosiaan lähes valmista, niin saa vaan nauttia kodista. :)

      Poista
  7. Mielenkiinnolla lueskelin blogiasi, koska meillä on juuri remontin alla -43 vuoden talo johon olisi tarjoitus muuttaa ennen joulua..Kysyisin mielipidettäsi tuosta teidän kauniista yläkerran lattiasta. Oletko ollut tyytyväinen lipeöityyn lattiaan? Onko lattian puhtaanapito helppoa ja mitä puumateriaali lattia on?
    Olemme itse pohtineet uusien lautalattioiden pinnoitusmenetelmää ja lipeä on ollut yksi vaihtoehto.Netistä vaan on saanut lukea miten hankala lipeöity lattia on käytössä..

    Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut todella tyytyväinen. Meidän lattia on mäntyä. Lattia tuntuu silkkiseltä paljaaseen jalkaan, eikä ole yhtä liukas kuin maalattu tai lakattu lattia. Lipeä antaa lattialle myös kauniin vaalean sävyn. Toki lipeä ei suojaa lattiaa kolhuilta, koska se ei muodosta kovaa pintaa kuin lakka tai maali, mutta mielestäni elämä saa näkyä. En tiedä sitten, kuinka hyvin lattia toimisi esim. kovalla käytöllä keittiössä, mutta makuuhuoneeseen se on sopinut meillä oikein hyvin. Pidän lattian puhtaana pesemällä sen nihkeällä ja mielestäni se ei ole sen vaikeampi pitää puhtaana kuin muutkaan meidän lattiamateriaalit.

      Poista
  8. Olipa kiva lukea tarinaa talon hankinnasta ja rempasta. Voisi itsekin joskus kirjoitella vastaavanlaista juttua. :)

    VastaaPoista