Perhoset


Poikkesin tänään kotimatkalla Kontissa. En ole pitkään aikaan tykännyt käydä siellä, koska hinnat ovat nousseet huomattavasti ja välillä ne muistuttavat enemmänkin antiikkiliikkeen hintoja kuin kirppishintoja.


Lähestyessäni sinisten tekstiilien rekkiä, sydän alkoi pamppailla. Tartuin henkarissa roikkuvaan pöytäliinaan.
  
Onko se, voiko se olla, ei kai, ON SE! Entä hinta, luultavasti ihan liikaa. 3,50 euroa, siis täh, katsoin varmaan väärin, oikeesti!!!


Kyllä, vain kolme viisikymmentä Dora Jungin Tampellalle viimeisenä työnään suunnittelema kaunis pöytäliina, jota on valmistettu vuosina 1972-1977.

Olen ihastunut. <3

Peltipurkkikiintiöstä


Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Hetki sitten menin vannomaan, että tämän talouden peltipurkkikiintiö on täynnä ja yhtään lisää ei ole tulossa, kun löysin viimein Hangon Keksin kolibripurkin (klik!). Tästä meni varmaan pari päivää, kun vierailimme anoppilassa. Anoppi kysyi, haluaisinko kenties tämän kauniin tulppaanikuvioisen peltirasian. Tottahan toki se kelpasi, eihän nyt tuollaisesta voinut kieltäytyä! Kotona tutkailin sitä vähän lähemmin ja totesin sen olevan tanskalaisen Iran purkki. Joidenkin lähteiden mukaan kenties 60-luvulta.


Jatkossa en aio tehdä tällaisten asioiden suhteen mitään lupauksia. Niin sitä aikanaan nähtiin, mitä sille kirppislakollekin (klik!) kävi ja nyt tälle peltipurkkikiintiölle. Ei voi mitään, tykkään vaan ihan liikaa vanhoista kauniista esineistä.


Tämä rouva laittoi äsken saunan pesään tulen ja aikoo mennä nautiskelemaan lämmöstä yksin, kun isäntä on työporukan kanssa jääkiekkopelissä. Mukavaa viikon jatkoa! :)

Sinistä


Kirppikselle tavaraa katsoessani löysin varastosta nämä Fin Helenin/Heleniuksen Helianthus verhot. Innostuin taas niiden väreistä ja päätin laittaa ne olohuoneeseen. Löysin nämä joskus kirppikseltä vain viidellä eurolla. Syy edulliseen hintaan oli selvä, kun toinen verho näytti siltä, kuin siihen olisi heitetty mustikkakeitot. Siinä oli pieniä violetteja pisteitä. Ne eivät lähteneet tarhanpoistoaineesta ja sappisaippuasta huolimatta pesussa, mutta toinen verhoista oli ihan hyvässä kunnossa. Laitoin sen nyt yksistään ikkunaan. 


Tuntuu siltä, että olohuoneen koko olisi kasvanut useammalla neliöllä, kun valoa pääsee nyt enemmän sisälle, kun verho on vain toisella puolella. Lisäksi kaivoin jemmasta Finlaysonin tyynynpäällisen tuomaan lisää keväistä väriä. Niin, onhan sininen ja pinkki taas niin trendikästä tänä keväänä. ;) Samalla olohuoneen ja työhuoneen matot vaihtoivat paikkojaan.


Loppuun täytyy sanoa vielä muutama sananen tästä meidän Iskun Estelle sohvasta, kun siitä on tullut niin paljon kyselyitä. Sohva on ollut meillä vasta jokusen kuukauden, mutta on näin ensivaikutelmaltaan erittäin hyvä ostos! Sohva vaikuttaa laadukkaalta ja aikaa kestävältä. Se on siro, mutta siihen mahtuu silti hyvin vähintään kolme ihmistä istumaan tai kaksi ihmistä viettämään rentoa elokuvailtaa löhöillen. Sohva ei ole ehkä maailman pehmein löhösohva, vaan on ennemminkin suunniteltu istumista varten. Silti siinä on mielestäni oikein hyvä nukkua päiväunet. Omien kokemusteni perusteella voin siis lämpimästi suositella sohvaa.

Aurinko houkuttelisi ulos, mutta taidan jäädä viettään päivää sisälle. Kun kuume ja kurkkukipu hellitti, sain tilalle nuhan.

Leppoista sunnuntaita! :)

Sohvalta


Voiton puolella ollaan. Kuume ja kurkkukipu on helpottanut. Huomenna ajattelin palata takaisin töihin. On ollut kyllä kieltämättä aika tylsää maata sisällä, kun aurinko on pitkästä aikaa näyttäytynyt! Uusia sisustusjuttujakaan ei kuumeen takia oikein jaksanut, vaikka upeassa valossa olisi saanut parempia kuvia.


Jossain vaiheessa kuitenkin, kun olin selannut Instagramia läpi (esim. hashtageilla vintagedeco ja midcentury) yhä uudestaan ja uudestaan, niin päätin hakea sohvalle kaverikseni kameran. Sieltä sohvalta käsin räpsin sitten muutaman kuvatuksen. Tapiovaaran olalla roikkuu iloisesti viikonlopun Helsingin reissulta ostamani Marimekon Pisaroi-kassi. Ihana, vai mitä? :)


Jos Instagram ei ole vielä tuttu, niin käykää ihmeessä tutustumassa siihen. Sieltä tämän blogin löytää tutulla nimellä pilviraitti (klik!). Instagram-sovelluksen voit ladata puhelimeesi ja sitten vaan tykkäillä kaikista ja kaikesta. ;)


Mukavaa pakkasviikon jatkoa! :)

Kissa ja kolibrit


Ensiksi iso kiitos runsaasta kommentoinnista edelliseen postaukseen. Oli ihana kuulla, että teistä monesta se oma koti on kaunein ja paras. Sisustusmakuja tässä maailmassa on varmasti yhtä monta kuin ihmisiä, hyvä niin. Oma makuni tuntuu vaihtelevan päivästä toiseen. Välillä ihastelen uusia, moderneja ja raikkaita koteja. Useimmiten kuitenkin vähän vanhemmat talot viehättävät, koska sellainen nyt sattuu olemaan tällä hetkellä oma koti. :)

Vietän tänään saikkupäivää kotona. On kuumetta ja kurkku kipeä. Joka paikkaa kolottaa, kun tuntee kuinka kuume nousee. Päässä ei oikein liiku mitään. Tässä tilassa keittön kissakalenteria voisi melkein luulla kuumemittariksi. Löysin sen eurolla pari viikkoa sitten kirppikseltä, enkä kissaihmisenä voinut sitä vastustaa. Naru siinä on sen verran löysä, että pallero ei pysy paikallaan osoittamassa oikeaa päivää. Se tarvii pientä fiksausta. Toisaalta tuskin muistan sitä aamuisin siirtää, joten kaunis se on noinkin koristeena. Kissan seurana ovat kolibrit. Löysin tämän kauniin keksipurkin Kontista. Olen sitä jo pitkään metsästänyt, mutta nyt se tuli loistavassa kunnossa ja kohtuuhintaan vastaan. Nyt on tämän talon peltipurkkikiintiö täynnä.


Taidan painua takaisin sohvalle, ottaa kupin kuumaa juotavaa ja särkylääkettä. Mukavaa viikkoa teille kaikille ja lämpimästi tervetuloa kaikki uudet lukijat! :) Pysykäähän terveinä ja muistakaa pukea riittävästi vaatetta päälle tuonne pakkaseen lähtiessänne. :)

Suomen kaunein koti

Odotan innolla huomista Suomen kaunein koti finaalia. Harmi vain, että oma makuni ei aina osunut yksiin tuomareiden kanssa, enkä päässyt äänestämään suosikkiani. Ääneni olisi tietenkin lähtenyt Riuttalaan (klik!). On jännää nähdä, onko Suomen kansa valinnut suosikikseen jonkun modernin kivitalon vai kenties vanhan puutalon. Itse toivon jälkimmäistä. Ohjelmassa tällä kaudella kuitenkaan yksikään koti ei aiheuttanut minussa sellaista totaalista vau-efektiä tai suurta kateutta. Ehkä se johtuu siitä, että usein se oma koti on omasta mielestä se kaunein koti.


Mielestäni vanhoissa taloissa on oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Itse miellän talon vanhaksi, jos se on rakennettu 50-luvulla tai aiemmin, joten oma talomme menee tähän kategoriaan. Vanhoissa taloissa miellyttää se tietynlainen epätäydellisyys. Uuden talon saa rakentaa itselleen ja omalle elämäntyylilleen sopivaksi, mutta vanhassa talossa on sopeuduttava. Toki myös vanhaa voi remontoida mieleisekseen ja siihen voi tehdä suuriakin muutoksia, mutta kuitenkin on aina olemassa tietyt muuttumattomat raamit.


Vanhoissa taloissa on myös oma tunnelmansa. Sitä tunnelmaa ei valitettavasti uusissa taloissa yleensä ole. Sitä tunnelmaa ei pysty luomaan pelkästään huonekaluilla ja tapeteilla. Se on asia, joka syntyy vuosien kuluessa. Se että tietää talossa asuneen vuosikymmeniä, joskus jopa pari sataa vuotta, muita ihmisiä, tekee siitä jotenkin salaperäisen ja jännittävän. Seinät osaisivat varmasti kertoa monta ihanaa ja jopa surullistakin tarinaa. Myös meidän talolla on tarina, suorastaan traaginen sellainen. Omaa ainutlaatuista tunnelmaansa tuo myös se, että tuulisina päivinä voi tuntea viiman tulevan ikkunanraoista sisään ja tietää mikä porras tai lattialauta narahtaa askeleen alla.

 

Mielestäni asun tälle hetkellä aikalailla omaa unelmaani vastaavassa talossa. Joskus kuitenkin salaa haaveilen hieman vanhemmasta mansardikattoisesta puuhuvilasta isolla lasikuistilla ja kauniilla puutarhalla omenapuineen.

Mitä ajatuksia Suomen kaunein koti on herättänyt teissä? Millaisesta kodista te unelmoitte?

(Kuvat tällä kertaa arkistosta, kun ehtinyt kuvamaan päivänvalolla. Ja sitä valoa todellakin oli tänään! Vaikka nyt saatiinkin lunta, niin haaveilen jo keväästä.)

Haaveita

Jonkin aikaa sitten iski kamala tavaraähky ja varastoon oli saatava tilaa. Ihan senkin takia, että onhan sinne ihan kiva mahtua sisäänkin. ;) Kirppikselle lähti paljon astioita ja tekstiilejä, jotka eivät enää kuulu sisustusmakuuni. Kauppa on tuntunut käyvän ihan hyvin ja toivon, että sieltä tulisi ainakin jokunen kymppi voittoa, että saisin alkaa kartuttamaan kassaa sisustushaaveitani varten. No, jokunen kymppi ei näiden haaveiden kanssa riitä, mutta olisi edes pieni alku.

 
Kuva: Ellos

Olen jo jonkin aikaa etsinyt olohuoneeseemme kivaa mattoa. Muistaakseni ekaa kertaa törmäsin upeisiin Beni Ouarain mattoihin Weekdaycarnival blogissa (klik!). Aitoon ei minun sisustusbudjetilla ole todellakaan varaa. Osa on tilannut mattoja onnistuneesti ulkomailta (klik!), mutta tälläkin tavalla toimittuna hinta nousee aivan liian korkeaksi minun kukkarolle. Ellokselta puolestaan löytyisi ihan hyvä vastine.
Kuva: Artek.

Lisäksi pitkään haaveissa on ollut Tapiovaaran Mademoiselle tuoli. Joko mustana tai valkoisena se olisi tervetullut meille. Artek on ottanut tämän vuoden 1956 klassikon uustuotantoon, joten sen saisi ihan kauppaan kävelemällä ja iskemällä luottokortin pöytään. Mutta taas tälle budjettisisustajalle eteen tulee hinta. Joten toivoisinkin joskus törmääväni sellaiseen ihan live- tai nettikirpulla, koska hintalappu voisi olla silloin uutta ainakin puolet pienempi.

Kuva: String.

Työhuoneeseemme (klik!) ette ole päässeet kuin kurkistamaan vähäsen. Sen sisustukseen olen eniten tyytymätön. Se on lähes täysin sisustettu Ikean huonekaluilla, jotka olisi jossain vaiheessa kiva vaihtaa vanhoihin tai paremmin talon tyyliin sopiviin. Vanhalle vaatekaapille- tai liinavaatekaapille löytyisi meiltä varmasti paikka. Yksi murheenkryyni on myös työpöytä. Periaatteessa se on ihan ok, mutta ehkä turhan Ikea ja turhan massiivinen. Sitä on myös tullut katseltua jo edellisestä kodistamme asti. Tilalle olisi kiva saada jotain sirompaa ja enemmän 50-lukua. Jos vanhaa siroa työpöytää ei löydy, niin olen vakavasti harkinnut Stringin versiota kaksimetrisillä sivupaneeleilla, kolmella hyllylevyllä ja työskentelytasolla. Luulen, että se voisi olla sellainen ajaton klassikko, joka näyttäisi vuodesta toiseen hyvältä ja siihen tuskin kyllästyisi aivan pian.

Nähtäväväksi jää ehdinkö säästämään rahaa yhteenkään näistä haaveista ennen kuin tulee uusia ja maku muuttuu. Onneksi haaveilu on sentään ilmaista. ;)

1986


Ostin viime vuonna Tampellan vuoden 1986 kalenteripyyhkeen, kun se sattuu olemaan syntymävuoteni ja musta-valkoinen väritys miellytti. Ajattelin, että se voisi olla ihan nätti keittiössä koristeena. Tänä vuonna sen voi tosin ottaa ihan oikeaan kalenterikäyttöön, kun päivät sijoittuu kalenteriin täysin samoin kuin vuonna 1986. Laitoinkin sen magneeteilla jääkaapin päätyyn, niin siitä saa tarkistaa päivämäärän, kun en ole saanut hankittua uutta nättiä kalenteria tälle vuodelle. Kuvassa pyyhkeen kaverina olevat vanhat tiikkiset salaatinottimet olen saanut tädiltäni.


Kulunut viikko on ollut aika tuskainen aamuherätysten kanssa. Iltaisin taas ei saa unta. Unirytmi on ihan sekaisin. Tuntuu myös siltä, että se viime postauksessa hehkuttamani energisyys on täysin kadoksissa. Onneksi huomenna on jo perjantai ja viikonlopuksi on tiedossa kiva tyttöjenreissu syrjäiseen rannikkokylään. Joten jos teillä on antaa vinkkejä esim. missä sisustusliikkeissä kannattaisi Helsingissä poiketa, niin kertokaa ihmeessä tälle turistille. Granitiin aioin ainakin ystävät raahata. ;)


Kivaa loppuviikkoa! :)

Laiskottelua





Täytyy sanoa, että joululoma on tehnyt hyvää. On tullut vain laiskoteltua. Akkujen lataus näkyy hyvin myös täällä blogin puolella, kun jaksaa taas rustata postauksia. Viime viikolla olin jo kaksi päivää töissä, mutta ne eivät onnistuneet vielä täysin katkaisemaan lomailufiilistä, kun nyt sai laiskotella vielä tämän pitkän viikonlopun. Hieman kyllä jännittää huominen aamuherätys ja se kuinka arki lähtee rullaamaan. Ehkä se taas tästä.

Nyt loman aikana on tullut luettua ahkerasti muiden blogeja ja sisustuslehtiä. On kerätty paljon inspiraatiota. Jotenkin taas olisi virtaa tehdä myös pieniä remppajuttuja. Vanha talo kun ei koskaan tule valmiiksi. Yläkerta on vielä pieniä viimeistely vaille, portaikkoon haluaisin paneelia, kellarin betonilattialle olisi kiva tehdä jotain ja keittiöön olen jo jonkin aikaa suunnitellut maalia lattiaan. Ehkä jotain kivaa tapettiakin voisi laittaa.

Postauksen kuviksi valikoitui nyt muutama räpsy yläkerrasta makuuhuoneen puolelta. Eipä siellä ole mitään uutta tapahtunut, mutta laiskottelun ohessa oli kiva käydä fiilistelemässä tapetteja ja haaveila siitä, kun ne ihan oikeat puutarhan ruusut näkee taas ikkunoista.

Tänään vielä nautitaan. Mukavaa ja sujuvaa arkea kaikille. :)

Tauluhyllyt



Eilen kerroin, että sain suostuteltua isännän lihapullien ja Bilteman reissun avulla Ikeaan shoppailuseuraksi. Lihapullat eivät kyllä tällä kertaa maistuneet oikein kummallekaan. Johtuikohan siitä, että niissä ei ole enää hevosenlihaa, ehheh. Mitään isoa ei ollut tarkoitus lähteä hakemaan, vaan kiikarissa oli lähinnä tauluhyllyt. Kun sain LP-soittimen joululahjaksi, mieleen tuli heti, että levyt olisi kiva saada esille jollain hauskalla tavalla. Niissä kun usein on aika näyttäviä kansia. Ajattelin, että tauluhyllyt olisi siihen passelit. Ehkä tuosta asetelmasta tuli nyt hieman tumma ja hurja, mutta täytyy sitä parannella vielä. Jos levyt alkaa kyllästyttään, niin ainahan hyllyille saa sitten jotain muuta. Ja toisaalta, onhan se ihan kiva että sisustuksessa on jotain miehekkäitäkin elementtejä, että mies ei tunne oloansa täysin orvoksi kukkatapettien ja -taulujen keskellä. ;)


Samalla kun kuvasin hyllyjä, niin ajattelin hyödyntää sen pienen valoisan hetken. Viime illan ja yön aikana saimme kevyen lumipeitteen ja valo tuntuu lisääntyneen. Olohuoneeseen on taas palannut tutut tekstiilit ja joulusta muistuttaa enää katkaistu amaryllis Riihimäen lasipurkissa. Hups, sohvapöydän lehtihylly jäi siivoamatta, mutta olkoon se osoitus siitä, että ei täälläkään aina kaikki ole niin tiptop.


Ihanaa, kun huomisen voi laiskotella vielä kotona! :)

Kala


Soittelin lähikirppikselle ja varasin pöydän. Saman tien kahdeksi viikoksi. Kauhealle tavarakaaokselle on nyt tehtävä jotain. Varastossa on paljon tekstiilejä ja astioita, jotka eivät ole enää mieleisiä. Nyt onkin jo katsottu auto täyteen tavaraa ja huomenna olisi tarkoitus viedä niistä niin paljon myyntiin, kuin järkevästi vain pöytään mahtuu.


Poikkesin sitten tälle kirppikselle vain katsomaan, että missä päin myyntipöytäni on. Virhe. Tietäähän sen aina, että ei sieltä tyhjin käsin kotiin pääse. Yhdessä pöydässä oli ihastuttava kalanmuotoinen talouslevy. Sen on suunnitellut Kaarina Aho Arabialle. Kerran aiemmin törmäsin jo samanlaiseen kalaan, mutta silloin hintaa oli reilu kymppi enemmän ja se meni oman kipurajan yli. Kala jäi sillä kertaa kirppikselle, mutta nyt en enää voinut vastustaa kiusausta. Täytyyhän rintamamiestalon keittiössä nyt ainakin yksi talouslevy olla! Näitä kaloja on valmistettu monilla eri värityksillä ja kuvioinneilla. Vihreän Talon Annikalla on jo aika kiva kokoelma (klik!). Enää täytyy vaan keksiä turvallinen paikka kalalle keittiön seinältä. Käyttöön tätä kaunokaista en raaski ottaa.

Tänään houkuttelin isännän shoppailuseuraksi Ikeaan lihapullien avulla. Jotain pientä sieltä tarttuikin mukaan, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt saunanlämmityspuuhiin! :)

Paketeista


Palataan vielä parilla sanalla jouluun. Joulu sai meiltä lähteä jo uuden vuoden aattona, kun kuusi ja punaiset tekstiilit häipyi. Joululahjat on kuitenkin vielä esittelemettä ja ne oli sen verran mahtavia, että ajattelin kirjoittaa niistä vielä täällä. Bang & Olufsenin LP-soittimen (klik!) sain isännältä lahjaksi jo paria viikkoa ennen joulua, mutta muu perhe oli muistanut vielä muutamalla paketilla.



Sain mm. lisäystä Savonia-ruokailuvälineisiin, pientä hemmottelua itselle, kengät ja suklaata. Pukki toi myös uuden hienon silitysraudan vanhan tilalle. En tiennytkään, että silittäminen voi olla näin helppoa ja hauskaa, kun rauta oikeasti saa rypyt oikeneen, eikä valuta ruostevettä. Keittiöön pukki toi ihanan kellon. Joku tonttu oli jättänyt puuvajaan ihanan Riihimäen purkin täynnä lempi suklaatani. Lapun mukaan se oli lumppu-ystävältä (kiitos Sanni!). :)


Vessassa



Ajattelin aloittaa tämän uuden blogivuoden postauksella erikoisesta paikasta, nimittäin meidän vessasta! Taisin lupailla postausta sieltä jo viime vuonna, mutta se jäi valitettavasti toteuttamatta. Tila on pieni ja haastellinen kuvattava, mutta yritin saada nyt jonkinlaiset kuvat aikaiseksi.


Meidän vessa on alkuperäisellä paikallaan (pohjapiirrustus täällä klik!). Remontin myötä se kasvoi noin kaksinkertaiseksi kooltaan, kun otimme lisää leveyttä siihen kuistilta keittiöön kulkevalta käytävältä ja laitoimme suihkukaapin keittiön ja vessan välissä olleen komeron tilalle. Suihkukaappi olikin aika ehdoton varustus, kun teimme remontin alakerran saunatiloihin vasta taloon muutettuamme.


Koska vessa on aika kompakti, niin halusin sinne selkeän sisustuksen. Seinät ovat isoa valkoista laattaa ja lattiassa on musta laatta. Kalusteet ovat pieniä ja yksinkertaisia. Halutessaan tilaan saa sitten väriä vaihtamalla tekstiilejä. Nyt naulakossa roikkuu Marimekon Kaivo-pyyhkeet ja pyyhepatterilla kuivaa Ellokselta ostetut kylpypyyhkeet. Vanulaput ovat vanhassa Riihimäen lasin purnukassa ja käsisaippuapullosta olen repinyt etiketit pois.

Loppuun vielä se ennen-kuva. Ah! :D


Mitä mieltä, tuliko remppa tarpeeseen? ;)