Valmiit talvisukat


Eilen Muita ihanian talvisukissa (klik!) oli vuorossa kärkikavennukset. Ne sain tikuteltua iltapäivän aikana. Tänään vuorossa on se paras osuus: viimeistely ja sukkien ihastelu, jonka aloitin jo eilen. Tai no, langanpäiden pujottelu ei ole mitään hauskaa hommaa, mutta onneksi otin siihen varaslähdön jo perjantaina, niin eilen ei ollut enää paljoa pujoteltavaa. Lopuksi vielä kastelin ja muotoilin sukat Tiinan ohjeiden mukaan. Tänään aamulla sujautin kuivaneet sukat jalkaan ja hymy nousi korviin.




Vaikka väriyhdistelmä epäilytti aluksi, niin täytyy sanoa, että ihan kivat näistä tuli! Värityksen puolesta voisin  kutsua näitä oikeastaan kevätsukiksi. Mukaan sain mahdutettua myös pienen määrän lemppariani sinistä valkoisella pohjalla olevien vinopalkkien muodossa. Jämälankavarastot väheni mukavasti ja palkinnoksi sain itselle hyvän mielen. Voiko siis parempaa projektia ollakaan!



Nyt taidan antaa käsien ja niskojen levätä, vaikka tekisi mieli aloittaa uudet sukat hieman eri väriyhdistelmällä. Tiina on myös lupaillut uutta vastaavaa tempausta, joten siihen viimeistään on lähdettävä mukaan. Joten kiitos Tiina vielä tätäkin kautta tästä harmaita päiviä piristäneestä tempauksesta! :)



Värikästä sunnuntaita! :)

Päivä 9




Muita ihanian talvisukkatempaus (klik!) on edennyt jo yhdeksänteen päivään. Olen ollut tästä neulomisprojektista tosi innoissani ja olen neulonut sukkia eteenpäin aina kun on vain ehtinyt. Tähän mennessä olen pysynyt tahdissa mukana.

Mielestäni tässä projektissa on ollut mahtavaa, kun ei tiedä mitä on tulossa. Joka päivä uusi kuvio ja väri on yllätys. Olen myös ottanut tämän projektin rennosti. Työn jälki ei ole kovinkaan hyvää ja joitakin pieniä virheitä on tullut matkan varrella. Omaksi yllätyksekseni en ole jaksanut purkaa, vaan antanut mennä vaan ja nauttinut neulomisesta. Samoin olen tehnyt värien kanssa. Ei se ole niin justiinsa, jos ei täysin mätsää. Sen verran sentään viitsin, että opettelin uuden tavan neuloa kantapään. Tiina oli jakanut hyvät ohjeet tiimalasikantapäähän (klik!) ja sitä oli pakko koittaa, kun huomasin että tässä tavassa ei tarvitse tehdä sitä rasittavaa silmukoiden poimimista.

Vielä olisi tämän päivän kuviosta neulomatta neljä riviä toiseen sukkaan. Taidankin siis mennä tekemään sen valmiiksi, niin pääsee taas jännäämään huomisen kuvioita. Enää ei olekaan paljoa jäljellä. :)

Iltalukemista


Minulla on usein iltaisin tapana lukea blogeja ja selata Instagramia. Se saa pään täyttymään ideoista. Suurinosa on sellaisia, jotka eivät varmasti toteudu koskaan, mutta saahan sitä aina haaveilla. Nukkumaan mennessä tuntuu sitten usein siltä, että pää käy ylikierroksilla ja uni ei meinaa tulla millään.


Olenkin välillä iltaisin ottanut kirjan käteen. Mielestäni kirjan lukeminen ja katselu rauhoittaa paremmin kuin kännykän tai tietokoneen tuijottelu. Nyt iltalukemisena on ollut The Kinfolk Home. Olen tähän kirjaan törmännyt useammassa blogissa ja sen hehkutus aloitettiin jo viime syksynä ennen kirjan julkaisua (myöhässä ollaan siis, tiedän :D ). Olin utelias, mistä ihmeestä on kyse ja tilasin kirjan itselleni joululahjaksi.


The Kinfolk Home kirjassa on kuvattu ja kerrottu ihmisten kodeista, jotka toteuttaa sisustuksessaan "slow living" periaatetta. "Slow living" tyylissä ei ole kyse siitä, kuinka vähällä tavaralla voimme elää, vaan ennemminkin siitä, mitä ilman emme voi elää. Siinäpä vasta ajateltavaa kirppishamsterille! Kuten tästä arvatakin saattaa, kirja on täynnä aika minimalistisia koteja. Kotien värimaailma on hyvin harmoninen ja sisustus harkittu. Kerroksellisuus ja vanhojen design klassikoiden arvostus on selkeästi esillä. Kirjan kuvat ovat sisustusblogeissa nähtyjen raikkaiden kuvien sijaan tummia ja tunnelmallisia.


Kirjaa lukiessa sieltä löytää monta hyvää oivallusta ja silmä lepää rauhallisia kuvia katsoessa. Kokonaiskuva on kuitenkin omaan makuuni ehkä turhankin askeettinen ja väritön. Uskon kuitenkin, että tähän kirjaan tulen palaamaan vielä useita kertoja.

#muitaihaniatalvisukat




En ole tänä talvena neulonut vielä yksiäkään sukkia. Puikoilta ei ole valmistunut mitään tyynyn (klik!) lisäksi. Nyt kuitenkin huomasin Muita ihania-blogista todella kutkuttavan jännän neulomishaasteen, johon oli pakko, siis aivan pakko, osallistua! Ideana on siis, että Tiina on suunnitellut ja neulonut söpöt ja lämpöiset villasukat. Nyt hän jakaa meille muille ohjeen pienissä pätkissä, kuvio kerrallaan. Parissa viikossa sukkien pitäisi olla valmiit. Tänään on vasta kolmas neulomispäivä, joten hyvin ehtii mukaan. Toki voit rykäistä sukat kerralla valmiiksi koko ohjeen ilmestyttyä, mutta itse koin tämän jännemmäksi tavaksi. Jos innostuit, niin kurkkaa ohjeet Muita ihania-blogista (klik!).

Omiin sukkiin kaivoin lankalaatikoista Novitan Seitsemän veljeksen jämiä ja neuloin nelosen puikoilla. Aika pirtsakat langat löytyikin! Hieman vieras värimaailma itselle, joten ei ihmekään, kun nämä langat ovat jääneet odottamaan käyttöä. Saa nähdä mitä näistä tulee. Jotenkin nämä ehkä kaipaisi sinistä, joten ehkä joudun hakemaan vielä kerän kaupasta. Teen molempia sukkia samaan aikaan, että toinen ei vaan jää tekemättä.

Lopuksi vielä kiitos edellisen postauksen kommentteihin! <3 Vastailen niihin paremmalla ajalla. Tyttö heräsikin jo unilta, joten on mentävä.

Kivaa viikonloppua!

Blogini tarina



Sain jo joulukuun alussa Ihan oikean blogin Johannalta haasteen kertoa blogini tarinan. Silloin se osittain unohtui joulukiireissä. Nyt saman haasteen heitti Maija Things to make on do-blogista. Kun on jo kahdesti haastettu, niin kai se on viimein tarttuva haasteeseen. :)



Aloitin oman blogini reilu kolme vuotta sitten 1.10.2012. Silloin kotimme remontti oli jo pitkällä. "Vain" vintti oli remontoimatta. Iltaisin ja viikonloppuisin jäi yhä enemmän vapaa-aikaa, kun ei koko ajan tarvinnut olla tela tai porakone kädessä. Isäntä oli sitä mieltä, että tarvitsisinkin jonkin uuden harrastuksen. ;) Olin myös seurannut useita sisustusblogeja, jotka myöskin inspiroivat tarttumaan toimeen. Siitä se ajatus sitten heräsi. Blogin nimeksi valitsin Pilviraitin, talomme, kotimme mukaan.



Reilun kolmen vuoden aikana taitoni bloggarina ovat kehittyneet huimasti. Välillä vähän hymyilyttää, ja ehkä vähän hävettääkin, lukea noita kolmen vuoden takaisia postauksia. Myös kuvaustaitoni ovat kehittyneet ja blogin matkassa on kulkenut jo kolme eri kameraa. Blogin perustaessani kuvasin edullisella pokkarikameralla, joka löytyi jo meiltä. Kaksi vuotta sitten päivitin kamerani Olympuksen PEN minijärkkäriin, joka mielestäni oli todella hyvä ja pienikokoinen kamera aloittelijalle. Aloitin automaattiasetuksilla ja vähitellen uskalsin kuvata myös manuaaliasetuksilla. Niin kuin useasti käy, niin nälkä kasvaa syödessä. Olin jo muutaman kuukauden harkinnut uutta kameraa, mutta jouluna isäntä yllätti totaalisesti. Hän osti minulle uuden järjestelmäkameran (Olympus OM-D E-M10). Hyvä kamera ei tee hyvää kuvaajaa, mutta nyt on ainakin edellytykset kehittyä tässäkin harrastuksessa vielä hieman lisää.



Myös oma makuni sisustajana on muuttunut vuosien saatossa. Tähän taloon muuttaessamme makuni oli paljon modernimpi. Osa ratkaisuista ja remonteista tulikin tehtyä sen hetken mieltymysten mukaan. Se onkin välillä harmittanut jälkikäteen, koska tällä hetkellä en olisi esimerkiksi valinnut sellaista keittiötä kuin meillä on tai harmaata laminaattia olohuoneeseen. Vuosien aikana talo onkin kertonut omaa tarinaansa ja opettanut kuinka sitä tulisi hoitaa ja remontoida.



Blogivuosien kuluessa olen päässyt tutustumaan myös moniin muihin bloggareihin. Välillä jopa ihan livenä, mutta pääosin blogien ja kommenttiboksien välityksellä. On ollut hieno vaihtaa ajatuksia samanhenkisten kanssa. Lisäksi on ollut ihan mahtavaa, että epäilyksistäni huolimatta blogiini on löytänyt joukko seuraajia, jotka jatkavat ilahduttaa kommenteillaan. Yksin tämä olisikin aika tylsää puuhaa.



Välillä olen pohtinut blogini jatkoa vakavissani. Viime elokuussa tuli totaalinen kirjoituslukko. Tuntui siltä, että ei ole aiheita tai aikaa kirjoittaa mistään. Aloin epäilemään vahvasti omaa taitoani bloggarina ja olin kyllästynyt oikeastaan koko blogimaailmaan. Pienen tauon jälkeen kuitenkin oivalsin, että ei minun tarvitse olla paras ja ahkerin bloggari. Kirjoitan sitten kun siltä tuntuu ja siitä mistä haluan. Tämä on rakas harrastukseni, josta ei saa ottaa liian suurta stressiä.



Toivoisin, että blogillani on vielä vuosia edessä. Vain aika näyttää mitä kaikkea kivaa on tulossa ja kuinka vuodet muovaa blogiani ja sisustusmakuani yhä uudelleen. Kiitos kaikille, että olette pysyneet mukana. Pysykäähän jatkossakin!

Haasteen haluaisin antaa eteenpäin seuraaville ihanille blogeille:

Säännöt ovat seuraavanlaiset:
  • Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)
  • Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.        
  • Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen. 
  • Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.  
  • Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina -haasteen käynnisti: kototeko-blogi

Teehetki



Kerroin aiemmin, että talvisuosikkejani ovat takka ja sauna. Kuinka ollakaan, myös seuraava talvisuosikki on jotain lämmintä.



En ole koskaan ollut erityisesti kahvin ystävä. Kuppi hyvää kahvia maistuu silloin tällöin, mutta liiasta määrästä tulee kummallinen olo. Olen ehkä hieman herkkä kofeiinille.



Sen sijaan teetä kuluu ja paljon. Olen kuitenkin yrittänyt rajoittaa sen määrän 2-3 kuppiin päivässä. Varsinkin nyt kotona ollessa tytön päiväuniaika ja sen aikainen teehetki on ollut tärkeä osa päivää. Silloin on saanut hetkeksi henkäistä ja rentoutua.



Yleensä juon irtoteetä, koska se maistuu mielestäni paremmalle. Kaapista löytyy kuitenkin aina teepusseja niitä hetkiä varten, kun ei ehdi tai jaksa haudutella teetä. Yleensä valmistan irtoteen biohajoavissa kertakäyttöisissä teenhaudutuspusseissa (löytyy kahvinsuodatinpussien vierestä kaupasta). Joskus kun on muutama minuutti aikaa, saataan täyttää pusseja valmiiksi ja laittaa ne talteen tiiviiseen rasiaan. Silloin niitä on yhtä helppo ja nopea käyttää kuin valmiita teepusseja.



Uusi ihastukseni on tämä japanilainen haudutuslasi, Kinto Unimug. Lasisessa astiassa eri teelaatujen värit pääsee oikeuksiin. Muovisessa siivilässä on kätevä, hyvin paikoillaan pysyvä kansi, josta siivilä on helppo nostaa pois sormia polttamatta. Mukin siivilöineen saa pestä astianpesukoneessa. Itseltäni löytyy toistaiseksi vain tämä harmaa, mutta näitä olisi kiva kerätä muissakin väreissä.




P.S. Tänään kupista löytyi kiinalaista Oolong-teetä, joka on maultaan ihanan pehmeää. Tämän teen hauduttaminen voidaan toistaa viisi kertaa.

P.P.S. Tosiasiassa tämä kotielämä ei ole ihan näin seesteistä. Tyttö heräsi juuri, kun sain kuvat otettua ja hörppäistyä lasista ensimmäisen huikan. :D

Saunan lämmössä



Takan (klik!) lisäksi talvisin, varsinkin pakkasella, sauna lämpiää usein. Saunassa meillä on puukiuas, mikäpä muukaan. Mielestäni se on vaan ainoa oikea vaihtoehto saunaan. Isäntä on vastannut saunan toteutuksesta lähes yksinään, joten sen huomaa joistakin yksityiskohdista. ;) Sauna on myös isännän makuun tietenkin musta. Omastanikin mielestäni se on näin ihanan tunnelmallinen.



Edelliset asukkaat olivat varanneet haapalautaa lauteita varten, mutta lauteet olivat jääneet tekemättä. Tosin eipä saunasta olisi saanutkaan pelkillä lauteilla kutsuvaa. Kurkkaa vaikka tänne (klik!). ;D Isäntä valitsi ulkona säilytetyistä laudoista suorimmat ja teki niistä hyvin pelkistetyt lauteet, jotka käsittelin mustalla vahalla kahteen kertaan. Seinät ja katto on käsitelty kertaalleen, joten puunsyyt kuultavat hieman läpi.

Täällä on satanut yön ja tämän päivän aikana ihan kivasti lisää lunta, joten taitaa olla lumitöitä edessä. Ehkä myös saunan lämmitystäkin. Kivaa keskiviikkoa! :)

Fanett 65T



Löysin pari ja puoli vuotta sitten kaksi upeaa Fanett 65T tuolia kirppikseltä. Ne kuuluvat yhä suosikkilöytöihini. Näistä tuoleista olen saanut paljon kyselyitä. Niistä on pyydetty kuvia tunnistusavuksi, viimeksi jokunen päivä sitten. Vuosien kuluessa kun leimat ovat saattaneet haalistua, tarrat irtoilla ja innokkaat maalarit sutia päälle väriä, niin tunnistaminen on saattanut vaikeutua. Ajattelinkin tehdä tuoleista postauksen kaikista niistä kiinnostuneille.

Meidän tuolit ovat kauniin puun väriset. Niissä on seitsemän pinnaa selkänojassa. Tuoleista löytyy pohjasta Edsby Verkenin leima. Käsittääkseni tarrojakin on käytetty. Istuinosassa on keskellä pyöreä istuinkuppi. Istuinosan etureuna on taivutettu kauniisti. Jalat ovat tukevasti kiinni metallisissa osissa.

Olen ollut siinä uskossa, että nämä tuolit ovat myöskin Ilmari Tapiovaaran suunnittelemia, kuten ne useimmin tavattavat kuusipinnaiset, koska näin olen nähnyt sanottavan useassa paikkaa. Hetki aikaa sitten kuitenkin blogiini eksynyt lukija vinkkasi Lahden Historiallisen museon sivuista (klik!), jossa tämä väite kumottiin. Nyt olisikin kiva tietää, onko tosiaan näin ja kuka sitten mahtaa olla näiden tuolien takana.


"Ensimmäiseksi tuolissa kiinnittyy huomio siihen, että sen selustassa on seitsemän pinnaa. Se poikkeaa perinteisestä Fanett-tuolista, jossa pinnoja on yksi vähemmän. Ilmari Tapiovaara suunnitteli kuusipinnaisen Fanett-tuolin ruotsalaiselle Edsbyn tehtaalle 1950-luvun alussa. Meillä Suomessa Asko valmisti lisenssillä kyseistä tuolia vuodesta 1955 vuoteen 1966 asti. 

Seitsenpinnainen Fanett 65 T –tuoli puolestaan on Edsbyn tehtaan muunnos aiemmasta Fanett-tuolista. Fanett 65 T ei siis ole Tapiovaaran itsensä suunnittelema. Askon mallistossa Fanett 65 T -tuolia ei ole ollut." (Lähde: Lahden Historiallinen museo)

Oli miten oli, tuolit ovat kauniit, sirot ja hyvät istua. Toisenkin parin ottaisin mieluusti.

Kylmää



Tulipa se talvi vihdoin ja oikein rytinällä! Tai no, lunta meillä on vasta muutama sentti, mutta pakkasta on riittänyt senkin edestä. Takka onkin ollut ahkeralla käytöllä. 

Olen useasti harmitellut, myös täällä blogissa, sitä kun meidän talosta pönttöuuni oli purettu, kuten myös puuhellakin. Taloa remontoidessamme ajattelimme, että eihän vanhassa talossa voi asua ilman takkaa, joten sellainen oli saatava. Syksyn kosteilla keleillä takan lämpö kuivattaa ja näin pakkasella se tuo ihan erilaista lämpöä ja tunnelmaa kuin mikään muu lämmitysmuoto. Appiukko muurasi sitten meille takan ja isäntä teki itse luukut. Jälleen kerran tuli säästettyä satanen jos toinen, kun itse teki. 


Takassa on myös luukku työhuoneen puolelle, joten myös siellä saa ihailla takkatulta. Ainakin teoriassa. Usein puut tulee kuitenkin pinottua lähemmäksi tätä työhuoneen luukkua ja luukku on usein tosi likainen.

Innostuinpa myös vähän koodaileen, hehe, ja muokkasin blogin ulkoasua. Menikö ihan metsään vai tykkäätkö? :)

Talvista




Loppiainen alkoi täällä kunnon pakkasen myötä. Takassa on taas tuli. On aika siivota ne vähät joulukoristeet pois, joita tänä vuonna tuli laitettua. Jotenkin harmi, koska on niin kauniin talvista. Toisaalta taas ajatukset on jo keväässä, vaikka tästä se talvi kai vasta alkoi.

Uusi vuosi, uudet kujeet?






Tämän vuoden kalenteriksi valikoitui Polkka Jamin perhekalenteri. Sovimme siskon kanssa, että ostamme sellaiset toisillemme joululahjoiksi, kun molemmilla oli tarvetta kalenterille. Mielestäni kalenterissa on hauska värikäs kuvitus ja siihen saa kirjattua ylös koko perheen menot. Vielä kalenteri näyttää tosi tyhjältä, mutta aika näyttää saadaanko siihen lisää merkintöjä.





Tarkoituksenani oli palata nyt tammikuun alussa töihin. Syksyllä kuitenkin omallekin työpaikallekin iski se tuttu, epätoivottu vieras. Leikkaukset. Oma työni olisi jatkunut, mutta leikkausten myötä siihenkin olisi tullut muutoksia. Aloin miettimään asiaa uudestaan.





Päätin, että jatkan toistaiseksi kotona hoitaen tyttöä. Etsin kuitenkin koko ajan uutta työtä, koska kaipaan päiviin jo jotain muutakin sisältöä ja koska työn löytymiseen saattaa mennä aikaa. Aiemmin olin sitä mieltä, että hyvät ja ahkerat tyypit löytää aina töitä. Seuratessani kahden ystävän pitkään kestänyttä työnhakua, tulin toisiin ajatuksiin. Ehkä asiat eivät olekaan enää nykypäivänä niin yksinkertaisia. Onneksi sentään ystäväni ovat nyt vihdoin molemmat mieleisessään työssä.

Ajattelinkin siis lähteä tähän uuteen vuoteen avoimin mielin. Katsotaan mitä se tuo tullessaan. Toivottavasti ainakin uuden työn.

Sittenkin in


Näin vuoden alussa ei voi olla välttymättä trendijutuilta niin blogeissa kuin sisustuslehdissäkään. Esimerkiksi StyleRoom teki katsauksen (klik!) ja Valkoisen Harmajan Suvi teki oman listauksensa (klik!) vuoden 2016 trendeistä. Itse en ole trendisisustaja, vaan sisustuksemme koostuu kaikesta siitä, mikä on sattunut miellyttämään omaa silmää ja mitä on tullut vastaan kirppiksillä. Toki muiden blogeista ja sisustuslehdistä tulee poimittua trendijuttuja omaankin kotiin, mutta niistä nappaan vain ne, jotka oikeasti tuntuvat omilta. Vuoden 2016 trendikatsauksissa olen löytänyt huvittavan paljon yhtäläisyyksiä meidän kotiin. Ehkä me ollaan sittenkin in! ;) Ajattelinkin kertoa nyt omin kuvin, miten hyvin me pärjätään trendien kanssa.



Yksi vuoden trendeistä tulee edelleen olemaan luonnonmukaisuus. Meillä materiaaleina näkyy paljon puuta ja villaa. Myös luonnosta tutut sävyt ovat hyvin edustettuna. Myös viherkasvit jatkavat suosiotaan.



Sininen ja vihreä tulevat näkymään yhä enemmän sisustuksissa. Tikkurila valitsi vuoden 2016 väriksi malakiitin vihreän (Vuono M442). Vihreä, ja varsinkin sininen, ovat olleet aina lempivärejäni. Ne ovat hyvin edustettuina meillä niin tekstiileissä kuin työhuoneen maalatussa seinässä (Maja S451).



Sametista povataan myös trendiä tulevalle vuodelle. Olohuoneesta meiltä löytyy sinapinkeltaiset samettiset tyynyt.






Tredikkäänä jatkavaa messinkiä meiltä löytyy myös useasta paikasta, esimerkiksi olohuoneen vitriinin päällä olevasta kynttilänjalkakokoelmasta ja valaisimista.

Mielestäni tuleva vuosi lupailee hyvinkin kotoisia elementtejä ja värejä koteihin. Vaikka kokovalkoiset tai musta-valkoiset kodit ovatkin taidolla toteutettuna upeita, niin en kokisi sellaista omaksi. Siksi on mahtavaa nähdä hieman enemmän väriä. Ja mummolameininkiä.

Kivaa alkanutta viikkoa! :)