Mammalle kaveri





Juhannus oli ja meni. Se oli aurinkoinen, lämmin ja täynnä mökkeilyä. Ajattelin sivuuttaa sen täällä blogissa. Sen sijaan juhannustunnelmia voi kurkata jälkikäteen vielä Instagramissa @pilviraitti. Sinne päivitän muutenkin paljon kuvia meiltä ja muualta, jotka eivät välttämättä koskaan päädy blogiin asti. Lisäsin juhannustunnelmia myös muutaman kuvan verran Facebookiin (klik!). Myös sieltä blogin löytää nimellä Pilviraitti. Facebookissa vinkkaan aina uusista postauksista, joten suosittelen tykkäilemään siellä. Itse olen ainakin havainnut Facebookin käteväksi tavaksi seurata blogeja, kun niin monelta löytyy sieltä omat sivut. Lisäksi menin tänään vielä liittymään Snapchatiin (myöskin nimellä Pilviraitti). Olen vielä vähän pihalla koko touhusta, mutta opetellaan. :)

Nämä höpötykset sikseen. Oikeastaan nyt piti kirjoittaa Muumimamman kaverista. Aika yksinäistä tuolla Muumirouvalla oli hyllyn päällä, niin yksi päivä Muumipappa liittyi kaveriksi. Muumipappa on selässä olevan tekstin mukaan Helsingforsbankin säästölipas.

Aurinkoista viikonjatkoa!

Kuohkeat ja helpot Muumimamman pannukakut




Tällä viikolla on tullut sateita sateiden perään. Eräs päivä ajattelin piristää perhettä ja tein Muumimamman pannukakkuja. Ja toisen kerran vielä viikonloppuna vieraille. Helppo ohje löytyi pikaisella googlettelulla täältä ja ajattelin jakaa sen teillekin.


MUUMIMAMMAN PANNUKAKUT

4 dl vehnäjauhoja
3-4 rkl sokeria
1 rkl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 tl vaniljasokeria

3 dl  maitoa
3 rkl öljyä 
2 kananmunaa

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
2. Lisää maito ja sekoita voimakkaasti
3. Lisää öljy.
4. Lisää munat ja sekoita.
5. Laita paistinpannu hellalle ja pannulle hieman rasvaa, ota pieni määrä taikinaa ja paista molemmin puolin.



Taikinasta tulee hyvin paksua. Itse käytin paistamiseen hellasta keskitehoa (teho 5-6, kun meiltä löytyy 1-9) ja paistoin tavallisella isolla pannulla. Tein pannukakuista sellaisia sopivan kokoisia. En siis täyttänyt koko pannua taikinalla. Kun toinen puoli oli paistunut kullanruskeaksi, käänsin pannukakun. Taikinasta tulee noin 5-6 pannukakkua (kuvissa taikina tehty kaksinkertaisena) ja koska nämä ovat aika täyttäviä, 1-2 riittää syöjälle. Arvaatte varmaan, että herkulliselta maistui lettuhillon ja vaniljajäätelön kera! Vastasivat myös mielikuvaani niistä, joita Muumimamma paistaa Muumeissa. Sopisi hyvin vaikka juhannukseenkin perinteisten muurinpohjalettujen tilalle.

Aulan toinen puolisko








Eilen näytin teille miltä meidän nukkumiskolossa näyttää (klik!). Tänään ajattelin näyttää aulan toisesta puoliskosta kuvia. Mietinnässä on, pitäisikö tuohon sängyn reunaan viritellä verho tms. että sängyn saisi tavallaan kuin alkoviin ja samalla rajattua tätä nukkumispaikkaa muusta tilasta.

Aulan toisessa puoliskossa on vanha lipasto viherkasveineen. Se on edelleen siinä kunnossa, missä se tuli meille. Ei olla nähty tarvetta lähteä kunnostamaan sitä. Löytyypä aulasta myös pikkuinen ompelupiste. Se on saanut pölyttyä rauhassa hetken, kun ompeluinspis on ollut kesän myötä kateissa. Uusi järjestys on tuntunut nyt muutaman viikon totuttelun jälkeen oikein kivalta. Vielä ehkä pientä viimeistelyä (ja mielellään uusi sänky), niin tällä mennään taas pitkään.

Sateista huolimatta kivaa päivää!

Vinokaton alla



Vintin remontin yhteydessä oltaisiin kovasti haluttu sinne kaksi makuuhuonetta. Matala huonekorkeus vaan asetti omat haasteensa ja tästä toiveesta oli luovuttava. Kunnes tyttö pärjää yönsä yksikseen, niin me vanhemmat nukutaan aulan puolella. Myöhemmin olisi tarkoitus tehdä alakerran sitä-sun-tätä-huoneesta (klik!) taas meidän makuuhuone.

Aiemmin sängynpääty oli vaneriovia vasten. Se ei ollut kovin käytännöllinen ratkaisu, koska sängyn ja yöpöytien ohi oli vaikea puikkelehtia oville ja ottaa niiden takaa tavaraa. Yksi sateinen sunnuntai muutama viikko sitten päätettiin ottaa sängystä jalat pois ja kiepautettiin se vinokaton alle.


Onpa sänky saanut ylleen myös ihanan Lapuan Kankureiden Ruut-peiton. Ihastelin tätä pitkään siellä sun täällä, kunnes se tuli vastaan erään tavaratalon löytönurkassa pari kuukautta sitten. Liekö ollut viimeinen kappale, kun mukava alennusprosentti oli sen verran tätä tarjoushaukkaa miellyttävä, että oli pakko napata se kainaloon. Tällä peitolla saa aikaiseksi helposti rennon petauksen. Edellinen virkattu pitsipeitto ehtikin olla käytössä muistaakseni viitisen vuotta, joten välillä on mukava saada vaihtelua. Uskon myös, että tällainen laadukas, kotimainen tuote kestää käyttöä ja aikaa.



Vinokaton alla olisi ainekset makeisiin uniin, mutta tuo meidän sänky vetelee auttamatta viimeisiään. Sänky on hankittu opiskelija-asuntoon muistaakseni kolmellasadalla eurolla reilu kymmenen vuotta sitten ja tämä kertonee sen laadusta jotain. ;D Satuinpa lukemaan jonkin aikaa sitten Sateenkaaria ja serpentiiniä-blogista (klik!) heidän uudesta sängystä ja innostuin kovin Porin Villa ja Peitteen kotimaisista käsityönä luonnonmateriaaleista valmistetuista patjoista ja muista tuotteista. Ajatus hengittävästä materiaalista selän alla varsinkin näin kesällä innostaa huomattavasti enemmän kuin tuo möykkyinen, ryhditön ja hiostava ehta polyester. Toisaalta taas moni on kehunut Ikean Sultan-patjoja ja ainakin Pihkala-blogissa (klik!) ollaan oltu niihin tyytyväisiä. Näissäkin patjoissa on käytetty luonnonmateriaaleja.  

Olisinkin kiinnostunut kuulemaan, onko teillä kokemusta kummastakaan vaihtoehdosta? Entä onko mielipiteitä puolesta tai vastaan muista patjoista?

Etupihalla











Pääsitte joku aika sitten käymään meidän takapihalla (klik!), joten tällä kertaa vuorossa olisi etupiha. Kun takapiha on pääosin pyhitetty marjapensaille ja hyötytarhalle, niin etupiha on oleskelua ja leikkejä varten. Etupihalta löytyy meidän kesäkeittiö pienellä terassilla (oleskeluterassi on vielä haaveissa), Muumitalo-leikkimökki ja lavakauluksesta tehty hiekkalaatikkoa. On etupihalla myös kolme kukkapenkkiä, joissa ihan pian pionit puhkeavat kukkaan. Siellä on myös neljä vanhaa omenapuuta ja kaksi valtavaa punaviinimarjapensasta. Humalat kiipeävät perinteisesti salkoja pitkin kohti sinistä taivasta.

Kovin on mennyt puutarha- tai ulkoremppapainoitteiseksi nämä postaukset viime aikoina. Katsotaanpa jos pian olisi aika kurkistaa taas sisällekin. Pari postausideaa onkin jo hautumassa. :)

Kivaa alkanutta viikkoa!

Hyönteishotelli






Olin jo parin vuoden ajan haaveillut hyönteishotellista, mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä sellaista. Minusta sen idea on niin hauska ja onhan ne myös yleensä kivan näköisiä yksityiskohtia puutarhassa. Nyt toukokuun alussa satuin huomaamaan sellaisen Lidlin hyllyssä. Hintaa oli vain reilu kymppi, niin nappasin sen mukaan. 

Ripustimme sen muutama viikko sitten puuvajan kylkeen. Vielä en ole huomannut siellä elämää, mutta jatkan tarkkailua. :)

Viimeistelyjä vaille valmis



Tänään saimme tehtyä talon eteläpäädyn ulkomaalauksen lähes loppuun, jes! Nyt odotellaan maalin kuivahtamista, niin päästään maalaamaan vielä ikkunanpuitteet ja räystäslauta loppuun. Tämän jälkeen tarkoitus olisi maalata vielä sokkeli. Laitan lopputuloksesta vielä myöhemmin kuvaa, mutta ajattelin kertoa tästä projektista paremmin jo nyt, kun asiat ovat tuoreessa muistissa.

Meidän talo oli siis maalattu aiemman omistajan toimesta erään pienen valmistajan pellavaöljyemulsiota sisältävällä akrylaattilateksimaalilla. Sävy oli Teknoksen talomaalikartasta TM 7622. Lähtötilanteesta voit lukea tarkemmin täältä (klik!).

Aloitimme projektin irroittamalla laudoituksen rimat. Tämän teimme siksi, koska se helpotti huomattavasti maalin poistoa. Koko laudoituksen uusimiselle emme nähneet tarvetta tässä vaiheessa, koska se oli hyvässä, terveessä kunnossa. Päädyimme kuitenkin uusimaan laudoituksen ikkunoiden alta, koska laudat oli näissä kohtaa halkeillut paikoin pahasti.


Tämän jälkeen vuorossa oli maalinpoisto. Halusimme poistaa vanhan maalin mahdollisimman hyvin, koska se sisälsi lateksia. Maalin poistoon harkitsimme maalijyrsintä, mutta koska se on sen verran hintava laite kaupasta ostettuna (toki sellaisen olisi saanut ehkä vuokrattuakin), niin isäntä päätyi rakentamaan sellaisen itse hyvin yksinkertaisesti kulmahiomakoneesta. Ostimme volframilaikan, joka maksoi noin parikymppiä. Lisäksi isäntä kiinnitti parilla ruuvilla kulmahiomakoneeseen metallilevynpätkän pari milliä laikan pintaa korkeammalle. Sen ansiosta laikkaa oli helppo painaa tasaisesti seinää vasten. (Huom! Jos päädyt samaan, niin omalla vastuulla. ;) Sitten alkoi pölyinen vaihe, jossa suojalasit ja hengityssuojain olivat tarpeeseen. Vanhan maalin poistamiseen meni isännältä kaksi iltaa. Paikoin vanha maali oli tosi tiukassa ja sitä jäikin täplittäin hiukan sinne tänne. Totesimme seinän olevan kuitenkin sen verran puhdas, että uskomme sen hengittävän tarpeeksi jälleen. Maalia poistettaessa isäntä yritti myös saada kosteuden vaikutuksesta harmaantuneen pinnan mahdollisimman puhtaaksi. Kuva tästä vaiheesta on otettu iltahämärässä, joten tosiasiassa pinta näytti siistimmältä. Maalinpoiston jälkeen laudoitus uusittiin paikoin.


Seuraavaksi vuorossa oli pohjamaalaus. Päädyimme käyttämään Uulan tuotteita, joten valitsimme Uulan pohjamaalin. Tässä maalissa on homeenestoaine mukana, joten erillistä käsittelyä ei tarvittu. Sävytimme maalin pintamaalauksen helpottamista ajatellen talossa olevaan sävyyn. Emme päätyneet vaihtamaan sävyä, koska tarkoituksena oli maalata vain tämä pääty ja mielestämme vihreä sävy oli hyvä. Vihreä on aika perinteinen valinta rintamamiestaloon, vaikka 50-luvulla käytetyt sävyt ovatkin olleet hieman kellertävämpiä. Maalasin uudet rimat pohjamaalilla maassa ennen kiinnitystä. Se oli rasittavaa ja hidasta puuhaa, kun rimoja piti käännellä. Hommaan meni kaksi iltaa. Vesiohenteinen pohjamaali oli kuitenkin kevyttä maalata, lähes hajutonta ja peitti todella hyvin.

Kun seinä oli pohjamaalattu ja rimat oli kiinnitetty paikalleen, oli viimein pintamaalauksen vuoro. Päädyimme Uulan petrooliöljymaaliin. Mietimme myös pellavaöljymaalia, mutta sen kanssa kerrospaksuus on tarkempi ja se vaatii yleensä mielellään kaksi pintamaalikerrosta. Petrooliöljymaali puolestaan peittää kertasivelyllä. Ihan sivelyksi en maalaamista sillä voisi kutsua, koska aika jäykkää tavaraa se on ja vaatii ruista ranteeseen. Se kuitenkin peitti loistavasti, eikä valunut. Öljymaalit eivät ole hätäisten hommaa, koska kuivaminen on yllättävän hidasta. Se saattaa viedä muutaman päivän.

Tällä hetkellä maali on vielä märkää ja viimeistelyt tekemättä (kts. ensimmäinen kuva), mutta en voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen! Kuten jo lupailin, niin laitan myöhemmin vielä lopputuloksesta kuvaa ja samalla päästään teidät vaikka etupihallemme kierrokselle, kun sieltä on siivottu rempparomut pois. Takapihalle (klik!) pääsittekin jo viikonloppuna.

Työniloa kaikille vastaavaa aikoville! Kysykää, jos jäi kysyttävää, niin yritän neuvoa parhaani mukaan. Maalin kestävyydestä en osaa sanoa vielä mitään, mutta palataan asiaan muutaman vuoden päästä, mikäli blogi on vielä pystyssä.

(Ei maksettu mainos. Maalit ostettu omin rahoin.)

Raparperimurupaistosta teetauolle




Eilen illalla pääsitte virtuaalikierrokselle puutarhaamme (klik!), kun olin leikannut nurmikkoa, kitkenyt ja kantannut. Koko päivä ei sentään mennyt rehkimiseksi, vaan ehdin nauttia pienestä teetauosta raparperimurupaistoksen kera. Ohjeen löysin Hanna Hurtan Sesonkireseptit-kirjasesta, jonka voitin Hannan (@soppahanna) Instagram arvonnasta. Siellä ohje oli laitettu toukokuulle, mutta itse ehdin vasta nyt tekemään ekan paistoksen tälle kesälle. Olihan se herkkua vaniljajäätelön kera! Reseptin löydät myös Hannan blogista (klik!). Itse käytin ruokosokeria. Kirjasessa kesäkuulle on luvassa tietenkin mm. ohjeita uusille perunoille. Odotan jo niitä kotimaisia, että pääsisi testaamaan. Uudet perunat maistuu mielestäni parhaimmalle yksinkertaisesti keitettynä merisuolavedessä, kuumana voinokareen kera, mutta mielenkiinnolla kokeilen uusia tapoja käyttää niitä.

Leppoisaa sunnuntaita!

Virtuaalikierros takapihallemme






Tervetuloa kierrokselle takapihallemme! Tänään sain käyttää koko päivän puutarhatöissä. Ensin leikkasin tosi pitkäksi venähtäneen nurmikon, sitten haravoin, kanttasin ja kitkin. Nyt pihalla on niin siistiä, etten hetkeen muista olleenkaan. Tämän ahkeroinnin kunniaksi ajattelin päästää teidän pienelle kierrokselle takapihallemme.










Takapihalta löytyy pari kukkapenkkiä, joissa tällä hetkellä kukkii mm. kuolanpioni, kesäpikkusydän ja sammalleimu. Parhaimmassa loistossa kukkapenkit ovat kesäkuun lopulta alkaen. On siellä myös vielä rakenteilla oleva kuorikatteella rajattu pensasruusutarha, kuormalavoista tehty komposti, kukkiva seinä, syreenejä, seitsemän mustaherukkaa, raparperi, pieni päärynäpuu, hortensia, valtava lumipalloheisi, komeat saniaiset jne. Takapihaltamme löytyy myös hyötytarha, mutta sinne pääsette kurkkaamaan toiste. Aika perinteinen, iso rintamamiestalon piha siis, jossa nautin puuhastelusta niin kovin!