Klassikko tuli kotiin

Viime aikoina kotimme sisustus on tuntunut kummallisen valmiilta. Joitakin pieniä muutoksia voisin toki tehdä, mutta isommat linjat ovat selvillä. Samalla on ollut kaipuu ajattomia ja kestäviä valintoja kohtaan. Olisi mukavaa, jos sisustustavarat herättäisivät vuosienkin päästä mukavia muistoja mieleen ja olisivat silloinkin ajankohtaisia vaihtoehtoja.


Klassikoiden kanssa tuskin voi mennä metsään ja siksi päätin sijoittaa pitkäaikaiseen haaveeseeni ja hankin meille Alvar Aallon Artekille suunnitteleman ruokapöydän. Olisin voinut marssia kauppaan ja ostaa uuden, mutta tapojeni mukaisesti päätin taas pihistellä ja ostaa pöydän käytettynä. Se löytyikin vihdoin ja viimein kuukausien Tori-kyttäämisen jälkeen näppärän hakumatkan päästä.

Ostin pöydän iäkkäältä pariskunnalta, jotka luopuivat siitä haikeudella. Sairastuminen oli pakottanut heidät suunnittelemaan muuttoa paremmin elämäntilanteeseen sopivaan kotiin, jonne vanha Artekin pöytä ei tulisi mahtumaan. Niin he olivat kuitenkin pöytään tykästyneet, että harkitsivat samanlaisen ostoa pienemmässä koossa.




Pöytä on oikein kivassa kunnossa ollakseen jo kaksikymmentä vuotta vanha. Laadukkaat kotimaiset huonekalut kestää käyttöä ja aikaa! Ainoastaan pöydän kannen reunan lakkauksessa on paikoitellen sanomista, mutta pienet jäljet kuuluvat elämään ja on tarvittaessa helposti korjattavissa hiomalla ja lakkaamalla. Pariskunta kertoi, että heillä oli ollut kissa, jolla oli ollut tapana istua pöydän päässä tuolilla, jonka takia pöydän päätyjen lakkauksessa on kissan kynsien jälkiä. Ihana tarina ihanan huonekalun takana!

Nyt toivon, että saamme kerätä roppakaupalla omia muistoja tämän pöydän ääressä ja se tulee viihtymään meillä vuosikymmeniä. Meidän Elsa-kisu ei ruokapöydässä viihdy, mutta toivottavasti saamme koota vuosien varrella sen ääreen joukon sukulaisia ja ystäviä. <3

P.S. Vielä on hetki aikaa osallistua ihanan tuotepaketin arvontaan!

2 kommenttia