Kiitos

Iso kiitos teille tsempeistä ja viesteistä, joita jätitte edelliseen blogipostaukseen ja Instagram-postaukseen. Iso kiitos myös kaikista niistä henkilökohtaisista viesteistä joita laitoitte. Olen ihan häkeltynyt viestien määrästä! Jokainen niistä lämmitti todella paljon sydäntä ja teki tästä raskaasta tilanteesta hitusen siedettävämpää. Mahtavaa, että olette siellä ja tuette meitä tässä tilanteessa! Kiitos.


Edellisen postauksen jälkeen asiat eivät ole selkiytyneet yhtään enempää. Odotamme edelleen sitä henkilökohtaista yhteydenottoa kaupungilta. Sitä odotellessa yritämme olla murehtimatta asiaa liikaa ja elää normaalia elämää päivä kerrallaan. Toivon, että kaikki lopulta ratkeaisi parhain päin ja saisimme jatkaa elämäämme.

Emme kuitenkaan aio odottaa hiljaa. Näin ollen voit löytää meidän alueen asukkaiden haastattelun paikallislehdestä (pahoitteluni, juttu aukeaa kokonaan vain tilaajille).


 
Nyt aion sytytellä vähän kynttilöitä ja suunnata ajatukset mukaviin asioihin. Aion istua sohvalle ja antaa mielen levähtää. Tunnelmallista iltaa! <3

Hyvästi Pilviraitti?

Viime päivinä päällimmäisenä mielessä on ollut epäusko, suru ja viha. Olemme olleet huolissamme ja valvoneet öitä miettien tulevaisuutta. Olemme ihmetelleet vallitsevaa epäinhimillisyyttä ja harmitelleet rahan valtaa.
 
”Tilan ostaminen kaupungille vaikuttaa osaltaan Teivon alueen kehittämiseen. Kauppa ennakoi kyseisen alueen muuttamista tehokkaamman maanäytön suuntaan. Alueen hyödyntäminen edellyttää myös muiden alueella olevien tonttien hankkimista kaupungin omistukseen tulevien vuosien tai vuosikymmenten aikana.” 

 
Näin todetaan kotikaupunkimme Ylöjärven kaupunginhallituksen pöytäkirjan liitteessä. Tilanne on siis se, että omakotitaloalueeltamme, jossa on yhteensä yhdeksän pääosin 50-luvulla rakennettua taloa, on nyt myyty kaksi taloa kaupungille. Talojen omistajat ovat päätyneet tähän ratkaisuun alueen kaavallisen epävarmuuden vuoksi, joka tekee talojen myymisen yksityiselle mahdottomaksi. Nämä myydyt talot tullaan purkamaan. Kaupunki haluaisi lunastaa myös muut talot lähivuosien aikana.

Elämää lunastusuhan alla

Tämä tarkoittaa sitä, että myös me elämme lunastusuhan alla. Meidän rakas talo, perheemme koti, jota olemme remontoineet vuosien ajan mieleiseksemme, halutaan lunastaa kaupungin suurten suunnitelmien tieltä. Kaupunki haluaa lunastaa kaikki alueen talot tehostaakseen maankäyttöä ja laatiakseen kaavoittamattomalle alueellemme ensin osayleiskaavan ja sitten asemakaavan. Alueemme kehittäminen on osa suurempaa suunnitelmaa, johon liittyy Teivo-Mäkkylä-alueelle rakennettava useiden tuhansien ihmisten kerrostalovaltainen asuinalue. Tämä asuinalue halutaan rakentaa myös siksi, että saataisiin riittävästi käyttäjiä suunnitellun raitiotien varteen. 

Toisekseen tällä hetkellä Tampereen naapurikuntien Ylöjärven, Nokian ja Kangasalan kesken on käynnissä kilpailu Pirkanmaan toiseksi suurimman kaupungin tittelistä. Jokainen näistä kaupungeista on tehnyt isoa investointeja ja suunnitelmia asukaslukunsa kasvattamiseksi ja yrittäjien houkuttelemiseksi. Mielestäni on vain väärin, jos kasvua haetaan nykyisten asukkaiden (pian ehkä entisten) ja veronmaksajien kustannuksella. Se tuskin on edes kovin hyvää mainosta. 

 
Nyt vai tulevaisuudessa? 

Olemme itse olleet ja naapurimme ovat olleet yhteydessä kaupungin virkamiehiin saadakseen vastauksia. Meitä ei ole vielä lähestytty asiassa kaupungin puolelta millään tavalla, vaan meitä on pidetty epätietoisuudessa ja saamamme tieto on peräisin lähinnä lehtijutuista. Kun olemme kysyneet kaupungin eri virkamiehiltä, milloin lunastukset tulevat ajankohtaiseksi, niin vastaukset ovat olleet hyvin ympäripyöreitä ja vaihtelevia. Eräs henkilö sanoi, että voimme neuvotella hinnasta vaikka heti, toinen kertoi, että lunastukset olisivat ajankohtaisia viimeistään 5-7 vuoden päästä ja eräs kolmas sanoi, että meillä voisi olla aikaa asua tässä jopa 10-20 vuotta. 

Tämä näin laaja aikahaitari on hyvin hämmentävä. Sillä kun on aika paljon vaikutusta asumiseen, elämiseen ja remontoimiseen, tuleeko lähtö jo ihan pian vai vasta 20 vuoden päästä! Olemme olleet naapureiden kanssa todella harmissamme, kuinka epäinhimillisesti meitä on kohdeltu tässä asiassa. Me haluaisimme selkeitä vastauksia, mutta niitä ei olla haluttu antaa meille. Meitä ei ole lähestetty asiassa henkilökohtaisesti. Tiedän, että kaavaprosessi ei ole vielä siinä vaiheessa, että kaupunki olisi velvollinen tiedottamaan meitä. Toivoisin kuitenkin, että asiassa voitaisiin edetä avoimessa hengessä ja muistaen sen, että kyse ei ole vain kiinteistöistä ja maasta, vaan meidän rakkaista kodeista ja puutarhoista. Meidän elämästämme. 


Mitä järkeä!
 

Olemme naapureiden kanssa kovin ihmetelleet, mikä tästä meidän pienestä alueestamme tekee niin erityisen, että se pitää saada väkipakolla kaupungin hallintaan. Tiedostamme toki, että alueemme sijaitsee aivan loistavalla paikalla lähellä sekä Ylöjärven että Tampereen palveluita, mutta silti omassa rauhassaan harjun kupeessa. Lisäksi tulevaisuudessa ratikka tulisi mahdollisesti kulkemaan aivan meidän alueen vierestä. Lunastamalla kotimme nyt pikkurahalla ja myymällä ne myöhemmin kovaan hintaan rakennusyhtiöille kaupunki toki saavuttaisi mukavat voitot. Emme kuitenkaan ymmärrä, miten tämä suht’ pienehkö maaläntti voisi olla niin arvokas kaupungin suunnitelmissa, että tämän alueen asukkaille, ihmisille, pitäisi aiheuttaa huomattavaa haittaa. 

Toisekseen olemme harmitelleet sitä, kuinka välinpitämättömästi täällä Pirkanmaalla yleisesti suhtaudutaan vanhempaan rakennuskantaan. Jälleenrakennuskausi ja sen tyyppitalot, eli rintamamiestalot, ovat merkittävä osa historiaamme. Mielestäni meillä ei olisi varaa tuhota enää yhtäkään hyväkuntoista rintamamiestaloa ja samalla pientä palaa historiaamme. On ymmärrettävää, että kaupungit haluavat kasvaa ja kehittyä, mutta mielestäni sen voisi tehdä myös vanhaa säästäen ja kunnioittaen. Näin kaupunkikuva olisi mahdollista pitää kerroksellisena, mielenkiintoisena ja viihtyisänä. Samalla tarjottaisiin yksilöllisiä vaihtoehtoja asumiseen.


Epävarma tulevaisuus

Jälkiviisaana joku voisi kysyä, olisiko tämä koko soppa ollut vältettävissä. Mukava naapuripariskuntamme osti talonsa 20 vuotta sitten ja silloin ei ollut mitään tämän suuntaisia suunnitelmia pinnalla. Me ostimme talomme 8 vuotta ja tottakai selvitimme kaavatilanteen. Emme pitäneet sitä mitenkään ihmeellisenä, että alueella ei ole kaavaa. Aina kaupunkikeskusten ulkopuolella on ollut kaavoittamattomia alueita ja vastaavilla alueilla asuu paljon ihmisiä. Niin myös isäntä on asunut koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Vielä reipas vuosi sitten kaupungilla ei myöskään ollut mitään suunnitelmia alueen suhteen, kun eräs perhe teki kaupat naapurikujalta ihanasta remontoidusta rintamamiestalosta. Näin heille kaupungilta oli sanottu, kun asiaa olivat tiedustelleet. Toisekseen, ei se asemakaavakaan mikään autuaaksi tekevä asia ole, vaan yhtä lailla asemakaavoitetuilta alueilta voidaan lunastaa maata ja rakennuksia. Tunne sitä sitten itsesi tässä valtiossa maanomistajaksi!


Olemme keskustelleet tulevaisuudesta naapureiden kanssa ja kahvitelleet saman pöydän ääressä. On ollut mahtavaa huomata, kuinka huippuja naapureita meillä on ja kuinka me haluamme toimia tässä asiassa yhtenäisenä rintamana. Emme ole yksin. Suunnitelmat ovat selvillä, mutta en halua avata niitä vielä tässä vaiheessa enempää. Tällä hetkellä, vaikka huumorintaju alkaakin loppua, suurin toiveemme on kuitenkin edelleen se, että kaupunki lähestyisi meitä asukkaita tässä asiassa ja voisimme keskustella avoimessa hengessä. Tämä asia koskettaa meitä syvästi ja toivoisimme, että löytyisi edes hitusen ymmärrystä, kuinka kurjaan tilanteeseen meidän on ajettu. 

Tämän lisäksi toivoisinkin teiltä rakkaat lukijat ymmärrystä ja kommentteja hyvässä hengessä. Otan mielelläni neuvoja vastaan ja kuuntelen mielenkiinnolla vastaavan kokeneiden tarinoita. Asiassa minua voi lähestyä myös suoraan sähköpostilla pilviraitti@gmail.com.

Kiitos, kun jaksoit lukea. <3

Prinsessa Ruususen huoneessa

Tänään pääsette kurkkaamaan meidän 4,5-vuotiaan pikkuprinsessan huoneeseen. Siellä tehtiin jo alkukeväästä pieniä muutoksia, mutta näiden muutosten kuvaaminen otti oman aikansa ja lopulta kuvat vielä unohtuivat kameran muistikortille muutamaksi viikoksi. Lopulta vielä mietin, että kehtaanko edes julkaista näitä hieman epätarkkoja ja stailaamattomia kuvia, mutta menköön. Ei tämä bloggaus niin vakavaa ole. ;)


Ostin tytön sängyn päälle pellavaisen sänkykatoksen (JOX) hennossa vaaleanpunaisessa sävyssä. Se mätsää kivasti tapetin kanssa ja tuo sellaista Prinsessa Ruusunen-fiilistä huoneeseen. Huoneeseen on ilmestynyt myös valkoinen puinen vaateteline (Alice & Fox), johon on kätevä laittaa mekot ja tunikat ihasteltavaksi ja valittavaksi. Henkareiksi tyttö valitsi IKEA:n henkarit sateenkaaren väreissä. Itse olisin ehkä valinnut hillitymmät puiset henkarit, mutta näissä pienissä sisustusvalinnoissa on välillä mukava kuunnella myös huoneen asukkia.

Loput vaatteet löytyvät uudesta matalasta vaatekaapista (IKEA Platsa). Vaatekaapin päällä majailee iso joukko tytön yhdessä isänsä kanssa paperista askartelemia prinsessoita. Prinsessavaihe on siis hyvin vahvana päällä! :) Huoneessa ennen ollut korkea lipasto matkasi kaapin tieltä mökille. Se ei jotenkin sopinut tänne matalaan huoneeseen ja oli pienellä käyttäjälle hieman hankala. Tästä kaapista vaatteiden valitseminen käy helpommin. Pieniä muutoksia, joilla on niin suuri vaikutus.





Tämä huoneen puoli on siis tarkoitettu nukkumiseen ja pukeutumiseen, kun taas huoneen toisella puolella löytyy tilaa leluille ja leikeille. Sinne voisimmekin kurkistaa toisella kertaa. Sitä ennen, leppoista sunnuntaita!

Pikkuisen rottinkia

Yleensä kesälomalla on tullut kierrettyä kirppiksiä ja tehtyä ainakin yksi vähän pidempi kirppiskierros lähikuntiin. Tänä kesänä viihdyimme niin hyvin mökillä ja perheen yhteisillä pienillä retkillä, että kirppisten koluaminen jäi tyysti väliin. Onneksi lähipiiri tuntee sisustusmakuni ja osaa pitää silmänsä auki liikkuessaan, niin välillä saan kotiintoimitettuna kivoja kirppislöytöjä.





Tällä kertaa sain kaksi tarjotinta, joissa on lasia ja rottinkia. Pienempi niistä etsii vielä paikkaansa, mutta isompi toimii nyt kivana alustana asetelmille. Laitoin siihen yksi päivä pienen Marimekon maljakon ja jäin miettimään, mitä muuta asetelma voisi kaivata. En ehtinyt viimeistelemään asetelmaa loppuun, kun isäntä toi kukkia, laittoi ne Riihimäen narupurkkiin ja asetti purkin kukkineen tarjottimelle. Joskus siis sisustaminen voi olla näinkin helppoa, eikä vaadi itseltä juurikaan toimenpiteitä. :D

Mukavaa alkanutta viikkoa! :)

Mökkitunnelmia

Koska nyt heinäkuun loppupuolella säät ovat olleet ihanan lämpimiä, olemme viettäneet todella paljon aikaa mökillä. En muista toista kesää, että olisimme viihtyneet siellä näin paljon. Yksi viihtyvyyteen varmasti vaikuttava asia on se, että olemme vähitelleen saaneet laitettua mökkiä mieleiseksemme. Muutos on syntynyt pikkurahalla ja lähinnä karsimalla. "Uudet" huonekalut ja tekstiilit ovat pääasiassa löytyneet omista nurkista tai saatu sukulaisilta ilmaiseksi. Mökillä oli myös jo valmiina paljon kivoja vanhoja huonekaluja, joten jo pelkästään uudelleen järjestelemällä niitä tilat ovat muuttuneet melkoisesti.






Yksi uusi kaluste on kuitenkin saapunut mökin isoon tupakeittiöön. IKEA-reissulla bongasimme siellä mallistosta poistuvan vuodesohvan hävyttömän halpaan 69 euron hintaan, joten emme voineet vastustaa kiusausta hankkia vähän lisää vuodepaikkoja vieraille. Sohva ei ole mikään kaunotar, mutta ajaa loistavasti tehtävänsä. Miellelläni olisin tässäkin hankinnassa tukenut kotimaisia valmistajia, mutta välillä on pakko pihistää.

Toiveissa olisi vielä päästä viettämään mökille yö tai pari, joten toivottavasti säät jatkuu kesäisinä vielä elokuun. Sen jälkeen taitaakin olla jo aika laittaa mökki talviteloille ja odottamaan uusia kesäpäiviä. Mutta onneksi siihen on vielä aikaa. Nyt nautitaan vielä kesäpäivistä!

Lisää mökkipostauksia löydät täältä mökki-tunnisteen takaa.

Mökin maalaus

Voi kuinka ihanista kesäpäivistä ollaan saatu nauttia! Me ollaankin vietetty paljon aikaa mökillä. Viime viikolla olimme siellä putkeen yhteensä kolme yötä. Välillä puuhastelimme pieniä askareita ja välillä vain nautimme auringosta. Isommat projektit tälle kesälle on jo onneksi takana päin, kun mökin ulkomaalaus valmistui tämän kesän osalta. Nyt on siis enemmän aikaa pelkälle nautiskelulle.


Tavoitteenamme oli maalata mökistä kaksi sivua. Nämä sivut saavat päivän aikana suurimman osan auringonpaahteesta, joten olivat jo hyvin kulahtaneita. Kaksi muuta sivua ovat metsään päin ja varjossa, joten ne eivät olleet vielä päässeet niin kurjaan kuntoon. Nämä varjon puolen sivut odottavat hyvinkin maalauksen suhteen tulevia kesiä. Ennen maalausta purimme ulko-oven edessä olleen katoksen ja korvasimme sen pienellä ovikatoksella maalauksen jälkeen. Maalauksen yhteydessä kunnostimme yläkerran ikkunat, jotka olivat päässeet jo ihan liian huonoon kuntoon.




 
Mietin pitkään julkisivun väriä. Kovasti olisi houkutellut maalata mökki mustaksi, kuten nyt tuntuu olevan trendinä. Päädyimme kuitenkin pitämään mökin suurinpiirtein samassa perinteisessä punaisessa sävyssä kuin se olikin ollut. Mökki oli aiemmin maalattu perinteisellä punamultamaalilla ja sillä maalasimme sen nytkin, kun punamullan päällä ei oikein pysy muut maalit. Ovi sen sijaan sai ylleen vähän tummemman sinappisen keltaisen sävyn. Mielestäni mökki istuu oikein hyvin tänne maalaismaisemaan tässä värityksessä. Todennäköisesti ensi kesänä rakennamme mökin eteen terassin, johon mahtuu paikka kesäkokkailuille ja ruokaryhmälle.

 
Myös mökin sisällä on tapahtunut pieniä muutoksia. Niistäkin löytyy kuvia, mutta palataan tähän asiaan toiste. Nyt tekee mieli lähteä pihalle aurinkoon. :)

Catio

Kesä on alkanut vauhdikkaasti ja vihdoin sain aloittaa myös oman lomani! Mökillä on tapahtunut yhtä sun toista ja näistä muutoksista ajattelin kirjoitella tänne lähipäivinä Sitä ennen voisimme kurkistaa meidän kisujen uudelle terassille eli catiolle. Tällainen pieni kissatarha on ollut suunnitteilla jo muutaman vuoden ajan, mutta lopulta toisen kissan saapuminen taloon sai projektin etenemään suunnitteluvaiheesta toteutukseen.


Kissatarhan rakentaminen alkoi lattian muodostavien laattojen asennuksella. Tämän jälkeen rakentui runko, johon asennettiin kestävä teräsverkko. Rungon pystytolppien kohdalle laitettiin vielä listaa varmistamaan verkon pysyvyys paikallaan. Kissatarhan toiselle sivulle rakennettiin palvelusväkeä varten ovi, jossa on salpa ja lukko. Sitten kissatarha sai vielä katon valokatteesta. 



Lopuksi kissatarhaan laitettiin vielä puisia kulkusiltoja ja makoilutasanteita, jotka on päällystetty terassimatolla. Vielä sinne olisi tarkoitus laittaa pieni puunkäppyrä kissojen raavittavaksi. Kulku kissatarhaan on kellarin kylppärin ikkunan kautta. Siellä on terassimatolla päällystetty lauta kulkusiltana. Terassimatosta kissa saa kynsillään hyvän otteen, joten sitä pitkin on helppo kiivetä ylös ikkunalle. Ikkuna poistettiin paikaltaan ja se korvattiin paksulla vanerilla, johon asennettiin kissaluukku. Tämä viristys on tarkoitus poistaa talveksi, koska ainakaan Elsa-kisu ei välitä ollenkaan talvella ulkoilusta. Tarkoituksena onkin, että kissatarha olisi käytössä lähinnä kevät-kesä-syksy-aikaan.


Kissatarha on otettu ilolla vastaan ja molemmat kissat ovat viihtyneet siellä erittäin hyvin. Vaikka tarha onkin pikkuinen, tuntuu siellä olevan molemmille kisuille riittävästi tilaa. Ainakin Elsa on sellainen ulkoilija, että tykkää lähinnä makoilla auringossa ja haistella ulkoilmaa, joten tällainen pienempikin catio ajaa hyvin sen asian. Itse taas tykkään siitä, että kissoilla on mukava ja turvallinen tapa ulkoilla.

Kuvissa meidän pieni arkajalka Mysti demonstroi kissatarhan toimintaa. :)

Mukavia kesäpäiviä! :)

Levollinen makuuhuone

Mukavaa sunnuntaita! Täällä on ollut kovin sateista, mutta eipä tuo haittaa. Välillä on ihan mukava laiskotella luvan kanssa sisällä, vaikka sormet syyhyäisi kovasti piha- ja mökkihommiin. Mukavan paikan sunnuntaiseen laiskotteluun tarjoilee tämä meidän makuuhuone, jossa palaset alkaa vähitellen loksahdella paikoilleen.





Löysin makuuhuoneeseen vihdoin ihanan pehmeät matot, jotka on valmistettu kierrätetyistä PET-muovipulloista. Verhot vaihtuivat puolestaan jonkin aikaa sitten valkoisiin pellavaverhoihin. Seinälle tiensä löysi ilmaiseksi saatu kehystetty Picasson juliste. Valaisimetkin ovat taas seikkailleet huoneesta toiseen ja yöpöydillä on hauska eriparikaksikko.

Nyt alkaa siis tuntua, että makuuhuoneen sisustus olisi vihdoin tässä. Ainakin hetken aikaa. :)

Mysti

Blogitauon aikana meillä on tapahtunut muitakin kuin sisustukseen liittyviä muutoksia. Nimittäin neljä viikkoa sitten perheemme kasvoi, kun meille muutti löytökissa Kisu ry:n ensikodista. Siellä tämä lähes kokonaan musta söpöliini oli saanut nimen Mysti. Mysti on loppukesän pentuja, joten ikää hänellä on nyt arviolta noin yhdeksän kuukautta.


Harkitsin pitkään toisen kissan ottamista. Luin syksyllä kissakriisistä ja #miautoo-kampanjasta. Silloin kuitenkin tyydyin vain lahjoittamaan rahaa löytökissayhdistykselle, joka oli pulassa ikävän suuren löytökissamäärän kanssa. Toisen kissan ottamista halusin vielä harkita tarkkaan, koska se ei ole mikään pieni päätös, koska kissan ruokintaan ja rokotus- ja muihin eläinlääkärikäynteihin saa uppoamaan paljon rahaa vuodessa. Lisäksi kissa tarvitsee aikaa ja leikkiseuraa.

Kevättalvella tuntui siltä, että voisimme olla valmiita toisen kissan tuloon ja aloin katsella löytökissayhdistysten nettisivuja sillä silmällä, löytyisikö sieltä meille uusi perheenjäsen. Silmiini osuikin ilmoitus pienestä ja arasta kissasta. Kissa oli löytynyt muutaman muun pennun kanssa ja pelastettu Kisu ry:n ensikotiin. Siellä kissa oli saanut tarvitsemaansa hoitoa, hänet oli leikkautettu ja sirutettu. Ensikodissa kesyyntyminen oli kuitenkin ottanut takapakkia, kun tämä pieni kissa oli joutunut muiden kissojen kiusaamaksi. Eteen oli tullut ensikodin vaihto.


Suuret muutokset pienen kissan elämässä aiheuttivat sen, että Mysti oli piilotellut sohvan takana kaksi ensimmäistä viikkoa uudessa ensikodissa. Siellä hän olikin ja sähisi meille, kun menimme tutustumaan häneen ensimmäistä kertaa. Jokin kuitenkin kissan tarinassa vetosi meihin, että tuntui siltä, että meidän olisi "pelastettava" hänet. Tiesimme, että tästä oli tulossa pitkä kesytysprojekti, mutta olimme valmiita siihen. Näin Mysti muutti meille.

Nyt Mysti on asustellut meillä neljä viikkoa. Ensimmäiset päivät Mysti sai oleskella suljetun oven takana työhuoneessa ja tutustua rauhassa uuteen ympäristöön. Tämän jälkeen ovi aukeni muuhunkin taloon, mutta edelleen Mysti viihtyy parhaiten työhuoneessa takan päällä köllöttelemässä. Illan hämärtyessä hän on jo uskaltautunut olohuoneeseen tutkimusmatkalle. :)



Elsa on ottanut uuden tulokkaan vastaan aika hyvin. Elsa haluaisi tehdä tuttavuutta Mystin kanssa, mutta Mysti ei vielä päästä kovin lähelle. Välillä tulee toki vähän irvistellä ja isotella kaverille, mutta se kuuluu asiaan, kun molemmat hakevat paikkaansa. Mitään isompia tappeluita ei onneksi ole ollut, kun teimme tutustuttamisen ajan kanssa.

Mikäli joskus harkitset kissan ottamista, suosittelen tutustumaan löytökissaloiden kodinestijöihin. Ainakin omat kokemukset ovat tähän mennessä oikein positiivisia. Uskon, että Mystistä tulee vielä oikein ihana, rapsuteltava ja halittava kotikissa, kunhan aikaa kuluu. :)

Kevätterveiset

Moikka pitkästä aikaa! Onkin vierähtänyt tovi jos toinenkin, kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. Elämä, päivätyö ja siihen liittyvät opinnot ovat pitäneet kiireisenä, joten aikaa omille harrastuksille ei ole riittänyt. Tähän kun on lisännyt vielä lähes tyhjäksi kulutetut rauta- ja D-vitamiinivarastot, myöskään energiaa ei ole ollut ylimääräisiin. Onneksi kevät on tuonut mukanaan auringon ja lämmön, niin tyhjentyneet paristot alkaa hiljalleen täyttyä. :)


Vaikka blogissa onkin ollut hiljaista, niin pieniä muutoksia sisustuksen suhteen on tapahtunut koko ajan. Täytyy tunnustaa, että olen myös nauttinut tästä blogitauosta. On ollut ihanaa sisustaa ja laittaa kotia vain itseä ja omaa perhettä varten. Ei ole ollut tarvetta päivittää nurkkia siksi, että saisi jotain sisältöä blogiin, vaikka toki pääasiassa halu muutoksiin onkin lähtenyt aina ihan itsestä. On ollut ihanaa, kun on saanut nauttia omasta kodista rauhassa ja jättää välillä viikkosiivouksen väliin.


Niistä pienistä muutoksista puheenollen, meidän olohuoneesta löytyy nyt uusi taidekollaasi, kun hankin Karoliina Peltokorven taidejulisteen. Sen lisäksi seinää koristaa kirppikseltä löytynyt taide (Elina Luukasen ja K.F. Lehtosen grafiikkaa). Koko kolmikon kehystin samanlaisiin Ikean Lomviken kehyksiin, jotka mielestäni ovat hinta-laatu-suhteeltaan erinomaisia, eikä niin paksuja ja kömpelöitä kuin Ikean kehykset yleensä.


Blogin jatkosta en aio ottaa mitään stressiä. Aion päivittää blogia, jos/kun siltä tuntuu. Sen ainakin tiedän, että kameran muistikortilta löytyy kuvia vielä yhden postauksen verran ja mökillä on aloitettu pienet ulkoremppahommat, joten aiheista ei ainakaan tule olemaan pulaa. Joten palaillaan - ennemmin tai myöhemmin. :)

Ihania aurinkoisia kevätpäiviä! :)

Villaa varpaiden alle

Onko teillä satanut tänään lunta? Täällä on tullut varmaan 15 cm ja koko ajan tulee lisää. Ulkona on uskomattoman kaunista, kun puut ovat lumihunnun peitossa, mutta silti olen sitä mieltä, että nyt alkaisi jo riittää! Lumityöt on tehty tänään jo kertaalleen, kun sateesta oli pieni tauko. Nyt satelee taas ja luulen, että illemmalla saattaa päästä vielä uudestaan hommiin.


Tällaisina päivinä, kun lunta pyryttää oikein kunnolla, tekee mieli pysytellä sisällä lämpimässä. Olenkin nauttinut ruoanlaitosta ja muista pienistä kotiaskareista. On myös tullut laiskoteltua ja istuttua sohvalla. Samalla olen ihastellut uutta villamattoa, joka tuntuu niin ihanan pehmeältä ja lämpimältä jalkojen alla.



Päädyin valitsemaan meille Linie Designin Asko-maton, josta olen kuullut paljon kehuja. Matto on todella nähty blogeissa mustavalkoisessa mixed-sävyssä. Itse en kuitenkaan halunnut valita sitä mallia, joka on "kaikilla". Onneksi matosta on useita muitakin värivaihtoehtoja, joten pienen harkinnan jälkeen päädyin offwhite-sävyyn. Matto on siis luonnonvalkoinen ja siinä on harmaita raitoja seassa. 

Joku voisi kauhistella vaaleaa mattoa lapsi- ja eläinperheessä. Vaalean maton uskaltaa  kyllä valita, kunhan se on villaa, kuten tämäkin matto. Villa on mielestäni helppohoitoisimpia mattomateriaaleja ja yleensä tarhat lähtevät siitä vain pyyhkimällä. Tästäkin matosta on siivottu jo yhdet kissan oksennukset maton oltua vasta pari päivää lattiassa ja jälkeäkään ei jäänyt. :D Tahrat lähtevät yleensä hyvin kostealla mikrokuituliinalla ja villamatto raikastuu pakkaspäivinä kunnon lumipesun myötä.


Maton valitsin reilussa 200x300 cm koossa, joka on riittävän iso. Vaikka olohuoneemme ei olekaan suuren suuri, niin enää en voisi kuvitella sinne yhtään pienempää mattoa. On se vaan todettava, että koolla on väliä ja iso matto kokoaa huonekalut hienosti yhteen. Täytyy kehua myös maton laatua. Meillä on ollut paljon villamattoja aiemminkin, mutta tämä on paksuudessaan ja pehmeydessään ihan omaa laatuaan!

Lumista ja leppoisaa sunnuntaita!

Helmikuu

Mukavaa helmikuuta kaikille! Mahtavaa, kun tammikuu on jo ohi (miten tämä aika rientääkin!) ja edessä on ainakin toivottavasti valoisampia ja aurinkoisempia talvipäiviä. :) Keväästä en vielä halua puhua näin korkeiden hankien keskellä, muuten suosikkivuodenaikana odotus saattaisi muodostua tuskallisen pitkäksi.



Pidentyvien päivien ja toimivan rautakuurin ansiosta sisustaminen alkaa taas kiinnostaa. Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka odottelen olohuoneen uutta mattoa saapuvaksi. Mukavaksi yllätykseksi se saapuikin odotettua nopeammin ja pääsi lattian pesun jälkeen eilen olohuoneen lattiaan. Vielä kuitenkin täytyy odottaa valoisaa hetkeä, että pääsen kuvaamaan olohuoneen uuden ilmeen.

Sopivaa kuvaushetkeä odotellessa tämän postauksen kuvitukseksi päätyi kuvat viime viikonlopulta. Tarkkasilmäiset ehkä huomaa, että vitriinin sisältö on hieman muuttunut, kun innostuin eräs päivä pyyhkiin sieltä pölyjä ja järjestelemään tavaroita hieman eri paikkoihin. Haaveilen siitä, että pääsisin toteuttamaan oikein kunnollisen kevätsiivouksen, koska nurkkiin on taas kertynyt yhtä sun toista tarpeetonta.

Kivaa viikonloppua!

Pakkaspäivän kuulumisia

Moi pitkästä aikaa! Mitä teille kuuluu? Tarkoituksenani oli tulla toivottamaan teille vielä hyvät joulut, mutta tapahtuman täytteinen joulukuu hurahti sellaista vauhtia ohi, etten lopulta ehtinyt. Sitten tarkoitus oli tulla moikkaamaan ja ilmoittamaan, että uusi vuosi lähtee blogissa käyntiin hiljaisissa merkeissä. Kuitenkin arki kiskoi mukaansa sen verran reippaasti, että täällä ollaan vasta nyt.


Tänään pakkasen huidellessa hyvin kirpeissä lukemissa päätin vihdoin ja viimein tarttua kameraan juuri ennen auringonlaskua. Olohuoneessa ei ole juuri mikään muuttunut sitten syksyn. Tekstiilit sohvallakin ovat edelleen kovin syksyisissä sävyissä. Sen sijaan tulppaanikimppu maljakossa antaa vihjeitä siitä, että kevättä kohden ollaan vähitellen menossa.

Pieniä muutoksia sen sijaan olohuoneeseen on tulossa. Odottelen uutta mattoa saapuvaksi, mutta siihen saattaa mennä vielä viikkoja. Tykkään nykyisestä matosta todella paljon, mutta se oli jo hankintahetkellä hieman liian pieni tilaan ja meni pirulainen vielä kutistumaan pesussa reippaasti. Nyt se näyttää hassulta tilkulta ja tulee saamaan uuden sijoituspaikan työhuoneen puolelta, kunhan uusi reilunkokoinen matto saapuu. Siitä sitä sitten varmaan lähteekin taas matto- ja sisustusruletti pyöriin. :)


Verkkainen postaustahti tulee täällä blogissa jatkumaan todennäköisesti vielä maaliskuun loppupuolelle. Se vähäinen vapaa-aika, mitä työssäkäyvällä perheenäidillä on, on nyt käytettävä tärkeimpiin asioihin. Toivottavasti kuullaan kuitenkin jatkossa vähän tiiviimpään tahtiin. Mukavia pakkaspäiviä!