Featured slider

Lumikukka

Enää kuukausi jouluun! Olen niin iloinen, että inhokkikuukauteni marraskuu on pian selätetty. Olen välillä lukenut vähän huvittuneena juttuja, kuinka näin pimeään aikaan pitäisi rauhoittua ja levätä, kun keho sitä vaatii. Istua sohvan nurkassa ja hörppiä glögiä kynttilänvalossa. Olen kyllä huomannut, että näin pimeään aikaan kaipaa enemmän unta ja lepoa, mutta kun käsillä on ehkä vuoden kiireisimmät viikot (tiedätte ehkä sen, kuinka maailma pitäisi saada valmiiksi ennen vuodenvaihdetta), niin tehtävä tuntuu välillä hieman mahdottomalta.



Selvitäkseni tästä uuvuttavasta pimeydestä ja työlistasta tunnustan aloittaneeni kausivalojen polttamisen ulkona jo marraskuun alussa. Hankin myös yhden uuden jouluvalon: Watt & Veken Snöblomman. Ihastelin tätä jo pari vuotta sitten ruotsalaisissa blogeissa, mutta aina kävi niin, että nämä ehtivät loppumaan ennen kuin sain ostettua omani. Tällä kertaa olin ajoissa liikkeellä. Olin laittanut ilmoitusvahdin erääseen verkkokauppaan jo syksyllä ja kun se viimein viestitti minulle, että nyt näitä valaisimia saisi, laitoin tilauksen meneen samalta istumalta. 

Nyt tämä lumikukka on ihastunnut olohuoneen ikkunassa jo viikkoja. Ikuistaessani sitä kameran muistikortille tuli samalla tallennettua harvinainen tilanne, kun molemmat kissat kurkkivat ikkunasta ulos aivan vierekkäin. Mitään sydänystäviä näistä kisuista ei ole ainakaan vielä tullut, mutta ovatpa edes vähitellen tottuneet olemaan toistensa seurassa. Kissoista puheenollen, koskaan aiemmin meillä ei ole ollut ongelmia yhtälön kissa ja joulukuusi kanssa. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa hieman mietityttää, mitä tuo uusi riiviömme kuusesta toteaa ja saako se olla rauhassa. Ilman kuusta ja sen tuoksua joulu ei kuitenkaan tule, joten jännittäviä aikoja on varmasti edessä. :D

Tunnelmallista iltaa!

P.S. Ei mitään muutosta tilanteeseen. Ei yhteydenottoja kaupungilta, ei lisätietoja. Nyt valmistaudumme jouluun ja jatkamme murehtimista ensi vuonna.

Kiitos

Iso kiitos teille tsempeistä ja viesteistä, joita jätitte edelliseen blogipostaukseen ja Instagram-postaukseen. Iso kiitos myös kaikista niistä henkilökohtaisista viesteistä joita laitoitte. Olen ihan häkeltynyt viestien määrästä! Jokainen niistä lämmitti todella paljon sydäntä ja teki tästä raskaasta tilanteesta hitusen siedettävämpää. Mahtavaa, että olette siellä ja tuette meitä tässä tilanteessa! Kiitos.


Edellisen postauksen jälkeen asiat eivät ole selkiytyneet yhtään enempää. Odotamme edelleen sitä henkilökohtaista yhteydenottoa kaupungilta. Sitä odotellessa yritämme olla murehtimatta asiaa liikaa ja elää normaalia elämää päivä kerrallaan. Toivon, että kaikki lopulta ratkeaisi parhain päin ja saisimme jatkaa elämäämme.

Emme kuitenkaan aio odottaa hiljaa. Näin ollen voit löytää meidän alueen asukkaiden haastattelun paikallislehdestä (pahoitteluni, juttu aukeaa kokonaan vain tilaajille).


 
Nyt aion sytytellä vähän kynttilöitä ja suunnata ajatukset mukaviin asioihin. Aion istua sohvalle ja antaa mielen levähtää. Tunnelmallista iltaa! <3

Hyvästi Pilviraitti?

Viime päivinä päällimmäisenä mielessä on ollut epäusko, suru ja viha. Olemme olleet huolissamme ja valvoneet öitä miettien tulevaisuutta. Olemme ihmetelleet vallitsevaa epäinhimillisyyttä ja harmitelleet rahan valtaa.
 
”Tilan ostaminen kaupungille vaikuttaa osaltaan Teivon alueen kehittämiseen. Kauppa ennakoi kyseisen alueen muuttamista tehokkaamman maanäytön suuntaan. Alueen hyödyntäminen edellyttää myös muiden alueella olevien tonttien hankkimista kaupungin omistukseen tulevien vuosien tai vuosikymmenten aikana.” 

 
Näin todetaan kotikaupunkimme Ylöjärven kaupunginhallituksen pöytäkirjan liitteessä. Tilanne on siis se, että omakotitaloalueeltamme, jossa on yhteensä yhdeksän pääosin 50-luvulla rakennettua taloa, on nyt myyty kaksi taloa kaupungille. Talojen omistajat ovat päätyneet tähän ratkaisuun alueen kaavallisen epävarmuuden vuoksi, joka tekee talojen myymisen yksityiselle mahdottomaksi. Nämä myydyt talot tullaan purkamaan. Kaupunki haluaisi lunastaa myös muut talot lähivuosien aikana.

Elämää lunastusuhan alla

Tämä tarkoittaa sitä, että myös me elämme lunastusuhan alla. Meidän rakas talo, perheemme koti, jota olemme remontoineet vuosien ajan mieleiseksemme, halutaan lunastaa kaupungin suurten suunnitelmien tieltä. Kaupunki haluaa lunastaa kaikki alueen talot tehostaakseen maankäyttöä ja laatiakseen kaavoittamattomalle alueellemme ensin osayleiskaavan ja sitten asemakaavan. Alueemme kehittäminen on osa suurempaa suunnitelmaa, johon liittyy Teivo-Mäkkylä-alueelle rakennettava useiden tuhansien ihmisten kerrostalovaltainen asuinalue. Tämä asuinalue halutaan rakentaa myös siksi, että saataisiin riittävästi käyttäjiä suunnitellun raitiotien varteen. 

Toisekseen tällä hetkellä Tampereen naapurikuntien Ylöjärven, Nokian ja Kangasalan kesken on käynnissä kilpailu Pirkanmaan toiseksi suurimman kaupungin tittelistä. Jokainen näistä kaupungeista on tehnyt isoa investointeja ja suunnitelmia asukaslukunsa kasvattamiseksi ja yrittäjien houkuttelemiseksi. Mielestäni on vain väärin, jos kasvua haetaan nykyisten asukkaiden (pian ehkä entisten) ja veronmaksajien kustannuksella. Se tuskin on edes kovin hyvää mainosta. 

 
Nyt vai tulevaisuudessa? 

Olemme itse olleet ja naapurimme ovat olleet yhteydessä kaupungin virkamiehiin saadakseen vastauksia. Meitä ei ole vielä lähestytty asiassa kaupungin puolelta millään tavalla, vaan meitä on pidetty epätietoisuudessa ja saamamme tieto on peräisin lähinnä lehtijutuista. Kun olemme kysyneet kaupungin eri virkamiehiltä, milloin lunastukset tulevat ajankohtaiseksi, niin vastaukset ovat olleet hyvin ympäripyöreitä ja vaihtelevia. Eräs henkilö sanoi, että voimme neuvotella hinnasta vaikka heti, toinen kertoi, että lunastukset olisivat ajankohtaisia viimeistään 5-7 vuoden päästä ja eräs kolmas sanoi, että meillä voisi olla aikaa asua tässä jopa 10-20 vuotta. 

Tämä näin laaja aikahaitari on hyvin hämmentävä. Sillä kun on aika paljon vaikutusta asumiseen, elämiseen ja remontoimiseen, tuleeko lähtö jo ihan pian vai vasta 20 vuoden päästä! Olemme olleet naapureiden kanssa todella harmissamme, kuinka epäinhimillisesti meitä on kohdeltu tässä asiassa. Me haluaisimme selkeitä vastauksia, mutta niitä ei olla haluttu antaa meille. Meitä ei ole lähestetty asiassa henkilökohtaisesti. Tiedän, että kaavaprosessi ei ole vielä siinä vaiheessa, että kaupunki olisi velvollinen tiedottamaan meitä. Toivoisin kuitenkin, että asiassa voitaisiin edetä avoimessa hengessä ja muistaen sen, että kyse ei ole vain kiinteistöistä ja maasta, vaan meidän rakkaista kodeista ja puutarhoista. Meidän elämästämme. 


Mitä järkeä!
 

Olemme naapureiden kanssa kovin ihmetelleet, mikä tästä meidän pienestä alueestamme tekee niin erityisen, että se pitää saada väkipakolla kaupungin hallintaan. Tiedostamme toki, että alueemme sijaitsee aivan loistavalla paikalla lähellä sekä Ylöjärven että Tampereen palveluita, mutta silti omassa rauhassaan harjun kupeessa. Lisäksi tulevaisuudessa ratikka tulisi mahdollisesti kulkemaan aivan meidän alueen vierestä. Lunastamalla kotimme nyt pikkurahalla ja myymällä ne myöhemmin kovaan hintaan rakennusyhtiöille kaupunki toki saavuttaisi mukavat voitot. Emme kuitenkaan ymmärrä, miten tämä suht’ pienehkö maaläntti voisi olla niin arvokas kaupungin suunnitelmissa, että tämän alueen asukkaille, ihmisille, pitäisi aiheuttaa huomattavaa haittaa. 

Toisekseen olemme harmitelleet sitä, kuinka välinpitämättömästi täällä Pirkanmaalla yleisesti suhtaudutaan vanhempaan rakennuskantaan. Jälleenrakennuskausi ja sen tyyppitalot, eli rintamamiestalot, ovat merkittävä osa historiaamme. Mielestäni meillä ei olisi varaa tuhota enää yhtäkään hyväkuntoista rintamamiestaloa ja samalla pientä palaa historiaamme. On ymmärrettävää, että kaupungit haluavat kasvaa ja kehittyä, mutta mielestäni sen voisi tehdä myös vanhaa säästäen ja kunnioittaen. Näin kaupunkikuva olisi mahdollista pitää kerroksellisena, mielenkiintoisena ja viihtyisänä. Samalla tarjottaisiin yksilöllisiä vaihtoehtoja asumiseen.


Epävarma tulevaisuus

Jälkiviisaana joku voisi kysyä, olisiko tämä koko soppa ollut vältettävissä. Mukava naapuripariskuntamme osti talonsa 20 vuotta sitten ja silloin ei ollut mitään tämän suuntaisia suunnitelmia pinnalla. Me ostimme talomme 8 vuotta ja tottakai selvitimme kaavatilanteen. Emme pitäneet sitä mitenkään ihmeellisenä, että alueella ei ole kaavaa. Aina kaupunkikeskusten ulkopuolella on ollut kaavoittamattomia alueita ja vastaavilla alueilla asuu paljon ihmisiä. Niin myös isäntä on asunut koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Vielä reipas vuosi sitten kaupungilla ei myöskään ollut mitään suunnitelmia alueen suhteen, kun eräs perhe teki kaupat naapurikujalta ihanasta remontoidusta rintamamiestalosta. Näin heille kaupungilta oli sanottu, kun asiaa olivat tiedustelleet. Toisekseen, ei se asemakaavakaan mikään autuaaksi tekevä asia ole, vaan yhtä lailla asemakaavoitetuilta alueilta voidaan lunastaa maata ja rakennuksia. Tunne sitä sitten itsesi tässä valtiossa maanomistajaksi!


Olemme keskustelleet tulevaisuudesta naapureiden kanssa ja kahvitelleet saman pöydän ääressä. On ollut mahtavaa huomata, kuinka huippuja naapureita meillä on ja kuinka me haluamme toimia tässä asiassa yhtenäisenä rintamana. Emme ole yksin. Suunnitelmat ovat selvillä, mutta en halua avata niitä vielä tässä vaiheessa enempää. Tällä hetkellä, vaikka huumorintaju alkaakin loppua, suurin toiveemme on kuitenkin edelleen se, että kaupunki lähestyisi meitä asukkaita tässä asiassa ja voisimme keskustella avoimessa hengessä. Tämä asia koskettaa meitä syvästi ja toivoisimme, että löytyisi edes hitusen ymmärrystä, kuinka kurjaan tilanteeseen meidän on ajettu. 

Tämän lisäksi toivoisinkin teiltä rakkaat lukijat ymmärrystä ja kommentteja hyvässä hengessä. Otan mielelläni neuvoja vastaan ja kuuntelen mielenkiinnolla vastaavan kokeneiden tarinoita. Asiassa minua voi lähestyä myös suoraan sähköpostilla pilviraitti@gmail.com.

Kiitos, kun jaksoit lukea. <3